Lentopallo on Urpo Sivulan duuni ja cv:nsä hän kirjoittaa kentällä – "Se on tätä elämää, siihen on totuttava"

Suomen lentopallomaajoukkueen harjoituksia keskiviikkona Ljubljanan Stozice-areenassa säesti tuttu ääniraita: passari Eemi Tervaportin loputon pulina, jota katkoivat joukkueen nestorin Antti Siltalan kommentit ja ohjeet nuoremmille. Oikealta laidalta ei puhetta kuulunut, vaan peräkkäisinä sarjoina ähkäisy, läimäys ja silmänräpäys myöhemmin tömäys pallon iskeytyessä lattiaan tai puolustajan käsiin.

Ne ovat hakkuri Urpo Sivulan työn äänet. Kun Suomi aloittaa EM-kisat torstaina ottelulla Pohjois-Makedoniaa vastaan, Sivula on Suomen päähakkuri.

– Kunto on hyvä, kaikin puolin sellainen kuin tässä vaiheessa kisoja pitääkin olla. Nyt tuntuu siltä, että alkaisi jo pelit, niin päästään hakkaamaan, Sivula sanoi harjoitusten jälkeen.

Rooli on Sivulalle tuttu, mutta EM-kisojen alkaessa hän on näytön paikassa aivan kuten Suomen maajoukkue, joka on keväällä aloittaneen päävalmentaja Joel Banksin alaisuudessa hävinnyt kaikki 18 virallista maaotteluaan. Sivula voitti keväällä neljännen Suomen mestaruutensa VaLePa Sastamala Tampereen riveissä, mutta syyskuun kiertyessä puoliväliinsä hän on edelleen vailla seurajoukkuesopimusta.

Siksi Sivula pelaa Ljubljanassa myös tulevasta työpaikastaan.

– En mä sen takia ole tänne tullut, mutta toivottavasti tulisi jotain tarjouksia. Tämä on mun duuni, eikä kukaan tykkää työttömänä olla, Sivula hymyili.

Seuraavan työsopimuksen odottaminen ei Sivulan mukaan stressaa.

– Ei se tuo painetta. Olen ollut tässä tilanteessa ennenkin. Se on tätä elämää, siihen on totuttava. Näytöt kentällä ovat ainoa cv jonka voi antaa. Nämä ovat tärkeitä pelejä.

Sivula on 31-vuotias, ja hänen syynsä pelata lentopalloa on pysynyt nuoresta pitäen samana.

–  Yksinkertaisesti se, että tykkään tästä lajista valtavasti. Ja on aikoinaan tullut tehtyä se valinta, että koulut jäi ja pelaaminen alkoi. Sitä pelataan niin kauan kuin siitä elantonsa saa. Tämä on samalla työtä, mutta enimmäkseen pelaan intohimon takia.

Itseään ei tarvitse ylittää

Sivula ja Antti Siltala ovat viimeiset Suomen EM-joukkueen pelaajat, jotka olivat mukana Moskovan EM-kisoissa 2007. Tuolloin Suomi palasi kisoihin pitkän tauon jälkeen ja hämmästytti suomalaiset sijoittumalla neljänneksi.

Se oli suomalaisen lentopalloilun kultaisen sukupolven menestyssarjan lähtölaukaus. Urpo Sivula ei varsinaisesti kuulunut tuohon kultaiseen sukupolveen, vaan hän oli seuraavan pelaajapolven kovakätisin hakkuri, Moskovan EM-kisakokoonpanon 19-vuotias kuopus.

– Silloin oltiin opettelemassa, Sivula hymyilee.

Kaksitoista vuotta Moskovan syksyn jälkeen Sivula on sitä mieltä, että tuolloin Suomella oli kaikkien aikojen tilaisuus mennä EM-loppuotteluun. Suomi hävisi kuitenkin välierän tulevalle mestarille Espanjalle.

–  Se oli iso pettymys, kun finaalipaikka olisi minusta meille kuulunut. Peli oli niin hyvää ja tunnelma joukkueessa niin hyvä. Urheilussa menee usein niin, että toivominen ei auta, mutta minulla on siitä joukkueesta pelkkiä hyviä muistoja. Oli hienoa olla siinä joukkueessa.

Mikä on tärkein asia, minkä Sivula on oppinut Moskovan EM-kisojen jälkeen?

– Ehkä se, että ei näissä kisoissa tarvitse sen kummemmin itseään ylittää. Vaikka nämä ovat erityisiä tilanteita, turha puristaminen ja jonkun erikoisen asian tekeminen ei ole se juttu, vaan pitää päästä tekemään normaalia hommaa. Se on varmasti kaikille se isoin haaste.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.