Näkökulma: Puijon kisoilla mahdollisuus uuteen harppaukseen

Joulukuussa 1994 Puijon Hiihtoseuran puheenjohtaja Matti Valkama sai yllättävän uutisen seuran nuorelta mäkihypyn päävalmentajalta.

Mika Kojonkoski oli seurannut maailmancupin huolissaan, kun sääolosuhteet olivat aiheuttaneet useita peruutuksia.

Kojonkoski oli valmentanut Puijon peipposia ja oli päässyt nauttimaan suojattiensa kanssa huimaavasta menestyksestä. Kuopio oli maailman huipulla. Ja PHS halusi vankistaa asemansa maailman parhaana seurana.

Kuopiossa tiedettiin, että seuraava porras on kuitenkin harppaamatta, ja se on korkea.

Puijon olosuhteet eivät olleet parhaat mahdolliset, vaikka vuoden 1983 nuorten MM-kisoihin valmistunut normaalimäki oli saanut kiitosta ja muovituksen.

Puuttui suurmäki ja sen mukana tulevaisuus.

Kojonkoski tiesi, että Kuopio tarvitsee kehitykset kelkassa pysymiseen uuden mäen, sellaisen, josta hypätään yli 120 metriä.

Saman oli todennut myös nuorta verta FIS:n mäkihypyn johtoon tuonut itävaltalainen Walter Hofer. Hän halusi näyttävyyttä lisää lajiin – eli yhä pitempiä hyppyjä.

Hofer osasi lukea peliä oikein.

Hän näki Kojonkosken vetämän järjestelytoimikunnan mahdollisuudet aivan oikein.

– Kuopio oli hyvä tulokas uusine ajatuksineen maailmancupiin, kertoi Hofer maanantaina Puijolla.

– Keskustelimme paljon ja saimme kehityshaluisen uuden järjestäjän cupille. Yhteistyö Suomen Hiihtoliiton ja seuran kanssa on toiminut.

Hofer katseli Puijon ympäristöä iloisena.

– Täällä on tapahtunut paljon myönteistä sen jälkeen kun ensimmäinen maailmancupin kisa hypättiin normaalimäestä.

Puijo sai tiukan poliittisen väännön jälkeen suurmäkensä, mitä auttoi useiden pohjoissavolaisten yritysten lähteminen mukaan mäkeä rahoittaneen osakeyhtiön toimintaan. Ensimmäisten PHS:n järjestämien maailmancupien pääsihteeri Mika Kojonkoski on vieläkin iloinen parinkymmenen vuoden takaisesta työstään lajin hyväksi.

– Kuopiossa lähdettiin kehittämään olosuhteita tosissaan.

Kuopiossa oli hetken maailman suurin muovimäki ja ylivertaiset harjoitusolosuhteet.

PHS sai parhaimmillaan yhdessä osakilpailussa enemmän cupin pisteitä kuin muu maailma yhteensä. Ari-Pekka Nikkola, Risto Laakkonen ja Mika Laitinen sekä myöhemmin Ville Kantee, Matti Hautamäki ja Janne Happonen keräsivät hienon rivin voittoja.

Kojonkosken valmennettavista myös cupin palkintokorokkeella käyneet Kimmo Savolainen ja Janne Väätäinen ovat luoneet huippu-uraa valmentajina. Pekka Niemelä puolestaan ohjaa Turkin mäkihyppyä nousuun.

Nyt Kuopiossa on luisuttu aallonpohjaan. Omia hyppääjiä ei ole cupin joukkueessa tänään lainkaan. Menestyneet valmentajat eivät ole kasvattajaseuransa työssä mukana.

Kilpailullisen laman ei kuitenkaan tarvitse näkyä kisatapahtumassa.

Walter Hoferin mukaan Kuopiossa on jälleen tehty hyvää työtä.

– Seuraava askel katsomon täyttymiseen vaatii vain työtä. Uskon, että pikapuolin löytyy uusia suomalaisia sankareita kilpailemaan voitosta. Suomi on mäkihypylle tärkeä maa, eikä sen asema saa kaatua muutamaan huonoon kauteen, sanoo Hofer.

Kuopion kisakoneisto pyörii siis hyvin ja kehittää vuosi vuodelta tapahtumaa.

– Tarvitsemme maailmancupiin hyvän järjestäjän. Kuopiolla on hyvä paikka kalenterissa Lahden ja Oslon välissä. Tilaus tällaiselle arki-illan kilpailulle on olemassa, rohkaisee Hofer kuopiolaisia ja Suomen Hiihtoliittoa.

Muutama asia Puijolla on kuitenkin uusimisen tarpeessa.

Hiihtohissi vetää viimeisiään, mäen profiiliin toivotaan korjauksia ja yleisö- ja huoltotilat on rakennettava tyhjästä joka vuosi.

Urheilun investoinnit ovat vähintään yhtä hankalia päätettäviä kuin Puijon maailmancupin tarinan alkaessa 20 vuotta sitten.

Jokaisen arvioitavaksi jää, onko maailmancupin eteen tehty työ mennyt hukkaan.

Urheiluihmisen silmissä tarina on yksi hienoimpia lukuja kaupungin urheiluhistoriassa – vakiintunut tapahtuma arvokkaassa sarjassa.