Monen tytön haaveammatti on kovaa työtä

Pehmeä hörinä tervehtii Sarianne Hynystä hänen lähestyessään hevostarhaa riimunaru kädessään. Työkaveri aitauksessa tietää pääsevänsä pian lenkille.

– Pidän kaikista hoitohevosistani, mutta Victory Bonsain kanssa meillä on ollut aina joku erikoinen yhteys, hevosenhoitaja Sarianne Hynynen kertoo.

– Vihtori on ihana hevonen luonteeltaan ja olen päässyt reissaamaan sen kanssa ulkomaita myöten.

Sarianne Hynynen työskentelee tällä hetkellä unelma-ammatissaan, mutta hevosenhoitajan työ ei silti ole helppoa. Vain harva jaksaa työtä eläkeikään asti.

Suuri vastuu, pieni palkka sekä pitkät ja fyysisesti raskaat työpäivät ovat jokaisen hevosenhoitajan arkipäivää.

– Hevosten kanssa työskentely on antoisaa, mutta työn kovuus tulee monille yllätyksenä. Hevosenhoitajan kuvitellaan vain harjaavan ja ruokkivan hevosia, Sarianne Hynynen kertoo.

– Jopa hevoskouluun hakijoista iso osa jättää opiskelunsa muutaman viikon kuluttua tajuttuaan mitä tämä työ oikeasti on. Minun hakiessani  Kiuruveden Hingunniemeen meitä aloitti 20. Kolmen vuoden päästä ravihevosenhoitajaksi valmistui kaksi.

 

Sarianne Hynynen on harrastanut hevosia ala-asteikäisestä lähtien. Hakeutuminen ravihevosenhoitajan ammattiin tuli silti hänelle itselleenkin yllätyksenä.

 – Kävin pienenä ratsastamassa ja eksyin sieltä kavereiden mukana pienelle iisalmelaiselle ravitallille. Pelkäsin aluksi ravihevosia kuollakseni. Jos joku olisi sanonut minulle työskenteleväni joskus ravihevosten hoitajana, en olisi uskonut.

– Sain kuitenkin touhuilla tallilla paljon ja lopulta hankin jopa oman ravihevosen. Siitä se intohimo ravureita ja raviurheilua kohtaan lähti.

Viimeiset kolme vuotta Sarianne Hynynen on huolehtinut kuopiolaisen Heikki Korhosen tallin hevosten hyvinvoinnista yhdessä Korhosen ja apuvalmentaja Jukka Hakkaraisen kanssa.

– Oli lottovoitto päästä tänne töihin. Meillä on pieni talli ja laadukkaat hevoset.

– Aluksi hieman hirvitti. En ollut aikaisemmin edes koskenut näin hyviin hevosiin, Hynynen nauraa.

 

Hynysen työpäivä Korhosen tallilla alkaa kello 7 ja päättyy noin kello 16. Kilpailumatkat pidentävät päivää usein pikkutunneille.

 – Hevoset ruokitaan aamulla kello 6 aikoihin. Minun tultuani pääsemme heti mittaamaan lämmöt ja viemään hevoset ulos tarhoihin. Sen jälkeen siivoamme karsinat ja lähdemme ajamaan hevosia. Iltapäivällä hoidan hevosten jalat ja huolehdin niiden muusta hyvinvoinnista sekä tallin siisteydestä.

Korhosen tallissa on tällä hetkellä kahdeksan hevosta. Suurimmilla etelän ravitalleilla hevosia voi olla useita kymmeniä.

– Täällä on hienoa saada keskittyä jokaiseen hevoseen yksilönä ja oppia oikeasti tuntemaan ne.

– Suurilla talleilla yhdellä hoitajalla voi olla jopa 8–10 passihevosta. Se on jo vähän liukuhihnatyötä, sanoo Hynynen.

 

Hynysen mukaan ammatin suola on nähdä oman työnsä tulokset raviradoilla.

–Ravireissut ovat pitkiä ja raskaita, mutta työ olisi tylsää ilman niitä. On niin jännittävää seurata upeita eläimiä kaviouralla.

– Minulla on ollut onni päästä reissaamaan hevosten mukana ulkomaita myöten ja kokemaan suuren onnistumisen riemua.

– Välillä on tietysti huonoja aikoja, eikä mikään tunnu onnistuvan. Silloin on vain puskettava eteenpäin. Intohimo hevosiin ja usko parempaan huomiseen auttavat, Hynynen kertoo.

 

 

Ravihevosenhoitaja: Koulutusta tarjolla ympäri Suomea

Hevosalan perustutkinnon voi suorittaa Suomessa yhdeksässä oppilaitoksessa.

Savossa hevostalouden perustutkinnon ja erikoistumisen hevosenhoitajan ammattiin voi suorittaa Ylä-Savon ammattiopistossa Kiuruveden Hingunniemessä.

Koulutus hevosenhoitajaksi kestää peruskoulupohjaisella linjalla kolme vuotta ja yo-puolella kaksi vuotta.

Hevosenhoitajan työhön kuuluu tallista riippuen muun muassa hevosen terveyden ja hyvinvoinnin ylläpito, ruokinta, karsinoiden ja tallin puhdistus, hevosen liikutus ajaen tai ratsastaen, kavioiden hoito ja kengitys.

Hevosenhoitajan palkka on alimmillaan noin 1300 euroa/kk.

Ravitallit pyörivät omalla perheellä