Onko Kakko vai Hughes ykkösvaraus – ja onko sillä väliä?

Nuoruus sisältää aina lupauksen tulevaisuudesta. Ja kun puhutaan 18-vuotiaista jääkiekkoilijoista, suurin lupaus tulevaisuudesta liitetään NHL:n varaustilaisuuden ensimmäiseen varaukseen.

Perjantaina selviää, tuleeko Kaapo Kakosta NHL:n varaustilaisuuden ensimmäinen suomalainen ykkösvalinta. Vai valitseeko New Jersey Devils odotusten mukaisesti ensimmäisellä vuorollaan yhdysvaltalaisen Jack Hughesin?

Vastauksella ei oikeastaan ole väliä, sanoo ensimmäinen – ja toistaiseksi ainoa – suomalainen NHL-päävalmentaja Alpo Suhonen.

–  Sen merkitys on oikeastaan vain kuriositeetti. Sillä on suurempi markkina-arvo kuin mikään muu, myydään paitoja ja saadaan julkisuutta. Varaus ei takaa mitään muuta kuin ensimmäisen sopimuksen. Vasta kahden tai kolmen vuoden jälkeen tiedetään, kenestä tulee ammattilainen, Suhonen naurahtaa.

Varaustilaisuuden suuret yllätykset – lupaukset joista ei tullutkaan tähtiä ja pohjalta huipulle nousseet myöhäiset kypsyjät – kytkeytyvät aina siihen, ettei 18-vuotiaiden tulevaisuutta pystytä tarkasti ennustamaan.

–  Persoonallisuus ei ole kehittynyt, ja kaikinpuolinen kasvu on vielä kesken. Pelaajia arvioidaan teknis-taktisesta perspektiivistä ja muka hiukan psykologisesta ja sosiaalisesta perspektiivistä. Ei semmoista systeemiä ole olemassakaan, joka kokonaisvaltaisesti kartoittaisi, mikä tästä nuoresta miehestä tulee. Tämä systeemi on aika pinnallinen. Se perustuu nuoren, lahjakkaan ihmisen tehoihin. Ne ovat suuntaa-antavia, Suhonen sanoo.

"Nykyään haetaan taitoa"

Nuo suuntaa-antavat tehot kertovat, että Kakko teki päättyneellä kaudella Liigassa 22 maalia, enemmän kuin 2010-luvun korkeimmat suomalaisvaraukset Aleksander Barkov ja Patrik Laine viimeisillä liigakausillaan ennen NHL-draftia. Barkov teki 21 maalia 53 ottelussa kaudella 2012–2013, kun taas Laine kirjautti 17 osumaa 46 pelissä kaudella 2015–2016. Barkov ja Laine valittiin kumpikin NHL-varaustilaisuudessa kakkosena.

Hughes puolestaan on kahden viime kauden aikana murskannut piste-ennätyksiä Yhdysvaltain jääkiekkoliiton NTDP-kehitysjoukkueessa USHL-sarjassa. Kakko on pelannut miesten sarjaa, Hughes nuorten sarjaa – ja se johtaa Hughesin suurimpaan kysymysmerkkiin, kokoon. Hughes on 179-senttinen ja hoikkavartinen, mutta Suhosen mukaan koon merkitys NHL-päättäjien mielissä on pienentynyt.

–  Aikoinaan haettiin isokokoisia, fyysisiä pelaajia enemmän kuin nykyään. Nykyään haetaan taitoa.

Sitä Hughesilla piisaa. Hän on erittäin taitava luistelija ja kiekonkäsittelijä, nopea sekä jaloistaan että havainnointikyvyltään. Kakkokin on huipputaitava kiekon kanssa ja hyvä luistelija, vaikka hänen liikkumisensa ei ole aivan samanlaista lentoa kuin amerikkalaisella. Turkulainen on kuitenkin amerikkalaista lähes kymmenen senttiä pitempi ja toistakymmentä kiloa painavampi.

–  Kysymys on ennen muuta liikkumisesta. Se ratkaisee nykykiekossa. Tietysti jos isompi mies liikkuu yhtä hyvin kuin pienempi, niin hänellä on etulyöntiasema, Suomen jääkiekkoliiton huippu-urheilujohtaja Rauli Urama arvioi.

Suomessa seurat kunniassa

Jack Hughesin ja Kaapo Kakon kisa NHL-varaustilaisuuden ykköspaikasta kertoo myös siitä, että Yhdysvallat ja Suomi ovat nostaneet viime aikoina isosti profiiliaan nuorten pelaajien kehittäjinä. Hughes tulee NHL:ään samasta NTDP-kehitysjoukkueesta, johon 16–18-vuotiaat lahjakkuudet kaikkialta Yhdysvalloista kootaan yhteen. Ohjelma on toiminut 1990-luvun lopulta ja tuottanut muun muassa NHL:n ykkösvaraukset Patrik Kanen ja Auston Matthewsin.

–  Heidän koulutuskeskuksensa ja valmennuksensa on ollut ihan huippuluokkaa jo kymmenisen vuotta, parempaa jopa kuin Kanadassa. Mutta kaikki opit siellä on tuotu Euroopasta: taidon, luistelun ja kiekonkäsittelyn opettaminen, Alpo Suhonen sanoo.

Suomen jääkiekkoliitto harkitsi aikoinaan Yhdysvaltain kaltaista keskitettyä mallia, mutta päätyi panostamaan seuratyöhön.

–  Se oli meidän valinta. Miksi olisimme panostaneet 44 pelaajaan, kun voimme panostaa yli 80 seuraan ja viedä sinne tietoa ja valmennusta. Jenkit ovat hyvin kiinnostuneita meidän mallistamme, mutta sanovat aina, että eivät voi toteuttaa samanlaista, Rauli Urama kertoo.

"Pelityylin muutos edessä"

Kakkoa ja Hughesia on lähimenneisyydessä päästy vertailemaan sekä 20-vuotiaiden MM-turnauksessa että miesten MM-kisoissa. Suomi voitti molemmissa kultaa, ja Kakko pelasi kummassakin turnauksessa paremmin kuin Hughes, mikä sai Leijonien päävalmentajan Jukka Jalosen julkisesti suosittelemaan New Jerseylle Kakon varaamista.

Alle 20-vuotiaiden MM-kisoissa Kakko teki voittomaalin, joka ratkaisi loppuottelun Yhdysvaltoja vastaan Suomen hyväksi. Miesten MM-kisoissa Hughes pelasi seitsemän ottelua, mutta jäi näkymättömiin kolmella syöttöpisteellä. Kakko keräsi kymmenessä MM-ottelussa kuusi maalia ja yhden syötön, mutta kun maailmanmestaruutta ratkottiin, hänen tehonsa hiipuivat.

–  Kyllähän Kaaponkin maalit loppuivat sen jälkeen, kun vastustajat huomioivat hänet. Siihen ne kikkailut loppuivat. Väitän että samantyylinen tilanne Kaapolla on kuin Mikael Granlundilla, että kikkaileva ja taitava pelaaminen ei tuota Pohjois-Amerikassa samanlaista tulosta. Tietysti Kaapo voi olla fyysisesti paremmassa kunnossa kuin Granlund, mutta pelityylin muutos on edessä, Suhonen ennustaa.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.