Unelma kääntyi helvetiksi: Lelu Ojansivu otti Iranissa takkiin Kuopion-keskustakämpän verran

Suomen kentillä Olli-Pekka Ojansivun taidot ovat tuoneet hänen seuroilleen menestystä. Pielaveden Sammossa voitetun mestaruuden jälkeen Kokkolan Tiikerien kolme mestaruutta 2010-luvulta olivat pitkälti hakkurin ansiota.

Kotimaisten mestaruuksien päälle Ojansivu päätti lähteä vuolemaan kultaa etenkin kun maajoukkuepelit pistivät seuroihin vipinää.

Ojansivulle järjestyi siirto Iranin pääsarjaan Sharhdari Urmiaan, josta silloisten tietojen mukaan irtosi Ojansivulle kaikkien aikojen rahakkain pelaajasopimus lentopallossa.

Iran on noussut MM-tasolla kymmenen parhaan joukkoon, ja maan oma mestaruussarja on rahakas ja hyvätasoinen.

Unelmasiirto kääntyi pian helvetiksi vieraassa kulttuurissa.

– Oikeastaan mikään ei mennyt suunnitelmien mukaan. Pelini kaatuivat sairasteluun, ja huomasin pian, että Iranin touhussa ei ole todellakaan järjen häivää. Törmäsin seinään joka puolella.

Ojansivu lähti kotiin, ja luvatut palkkarahat jäivät saamatta.

– Minulle jäi Iraniin saamisia aika paljon, sanotaanko, että uuden Kuopion keskustassa olevan ison kaksion verran, suhteuttaa Ojansivu.

Hän on hakenut oikeutta Kansainvälisen lentopalloliiton kautta, ja oikeusjuttu on yhä vireillä Iranissa.

– Tuskinpa sinne tarvitsee todistamaan lähteä. Tuntuu, että ne saamiseni on tiukalla, kun asiaa on vatvottu monta vuotta. Periaatteesta asiaa on kuitenkin vietävä niin pitkälle kuin mahdollista.

 

Olli-Pekka Ojansivu, 31, on ollut melkoinen lentopallon kiertolainen mutta hyvin oppivainen sellainen.

Hänen värikäs uransa, joka on vienyt hakkurin pelaamaan esimerkiksi Iraniin, Turkkiin, Kreikkaan, Romaniaan ja Venäjälle, päättyy mitä ilmeisimmin Kuopiossa.

– Päätimme perheeni kanssa, että asetumme tänne, kun lapset alkavat olla kouluiässä.

Ojansivut tekivät tuloaan Savon maisemiin pitkään, ja asunto oli katsottuna jo ennen kuin viime kevään siirtopommi pamahti. ”Lelu” Ojansivu ilmoittautui juuri perustetun Savo Volleyn pelaajaksi peräti viiden vuoden sopimuksella.

– Lapseni ovat nyt 3- ja 6-vuotiaat, ja Suomessa on ihan paras käydä koulua.

Lentopallon mestaruusliigan pelissä marraskuussa 2018. Kuva: Tapio Hartikainen/ Savo Volley
 

Lisäksi Ojansivua ajoi Kuopioon uusi seura, jonka peräsimestä löytyi tuttu valmentaja, Jukka Tuovinen. Häneen Ojansivu oli saanut toimivan suhteen Pielaveden Sammon vuosinaan. Hän pelasi Sammossa 2007–2009, kaksi kautta, joista viimeinen päättyi mestaruusjuhliin. Sammon vuodet silloin parikymppinen pelaaja asui Kuopiossa ja ihastui savolaiseen ilmapiiriin.

– Asiat on täällä hoidettu hyvin. Pidän savolaisten tavasta ilmaista asioitaan, miettii Vammalasta maailmalle lähtenyt Ojansivu, joka sanavalmiina miehenä liikkuu Kuopiossa kuin kotonaan.

Hän voitti uransa ensimmäisen SM-kultamitalin Sammossa, joka pääsi juhlistamaan voittoaan Kuopio-halliin katsomot pullolleen täyttäneessä ottelussa. Katsojia oli peräti 3260. Sampo voitti Rovaniemen Santasportin 3–0.

– Siihen saakka lentopallo oli enimmäkseen nuoren miehen harrastus, mutta aloin Sampo-vuosina ymmärtää, että tästä voi oikeasta tulla ammattini.

– Sammossa pelasi silloin toisena hakkurina latvialainen Salvis Cielavs, joka oli aikamoinen kansan suosikki Pielaveden kulmilla. Hän suhtautui tulokkaaseen hienosti, ja sain paljon arvokkaita vinkkejä.

Ojansivu Suomi-Iran harjoitusmaaottelussa Leppävirralla 2015. Kuva: Marko Happo

Saaristokaupungissa asuva pelimies on ollut parhaimmillaan pitelemätön hyökkääjä ja hyppysyöttöjen mättäjä MM-kisoissakin. 2014 Puolan kisoissa, joissa Suomi kolkutteli mitaliovia, hän oli vahva. Monet agentit alleviivasivat suomalaisen nimen, mutta useista ulkomaan keikoista huolimatta Ojansivu on viihtynyt parhaina pelivuosinaankin paljon kotimaassa ja sen turvallisissa oloissa.

Ojansivu kertoo, että vuodet ovat kehittäneet häntä pelaajana.

– En saanut kaikkea helposti, sillä esimerkiksi maajoukkueessa roolini oli vuosikausia selvä. Olin Mikko Oivasen jälkeen kakkoshakkuri, ja pääsin peliin lähinnä erien loppuhetkille syöttövaihtoon.

– Opin mättämään syöttöä kovaa jatkuvassa painetilanteessa. Homma alkoi toimia yhä useammin, sanoo Ojansivu, jonka astuminen aloitukseen saa vastustajat aina varpailleen.

Vuosien mittaan syöttöön ja myös hyökkäykseen on tullut voiman lisäksi vaihtelevuutta ja tarkkuutta. Mies ottaa asiat rauhallisesti, ja hänen mukaansa seuran mainoksen kysymys ”milloin Lelu suuttuu” voi jäädä jopa tuleviin vuosiin.

Nuori pelaaja Sampo–Loimaa-ottelussa kaudella 2008. Kuva: Paula Pohjamo

Kuluva kausi on tuonut kokeneelle pelaajalle jälleen uutta. Syksyinen nilkan pyörähdys oli kohtalokas.

– Se toi pelitaukoa ja pulmia koko talveksi, enkä ole missään vaiheessa päässyt pelaamaan huolettomasti.

Näin pelaamisesta on tullut paljon hankalampaa kuin Ojansivu odotti. Hyppykorkeus on pudonnut huippuhetkistä selkeästi.

– Olen joutunut ajattelemaan otteluita toisella tavoin kuin joskus ennen. Minun on mietittävä, mitä pystyn tekemään ja mistä puolestaan on eniten hyötyä joukkueelle. Kauden jälkeen odottaakin pieni operaatio, kertoo hakkuri.

Parhaiten Ojansivu on täyttänyt paikkansa monipuolisella hyppysyötöllään, mutta pallo lähtee usein vihaisesti liikkeelle tutusta nopeasta laitapassistakin. Hakkuri on joutunut voiman sijasta hakemaan entistä useamman järkevintä sektoria.

Nyt Savo Volley pelaa mitaleista. VaLePa voitti avausottelun 3-0, mutta Ojansivun mukaan kaikki on avoinna.

– Meidän on vain palattava peliin mitä osaamme ja alettava iloita pelaamisesta.

– Lentopallohan on mukavaa, eikä mikään haudanvakava painolasti, tuumi hakkuri sunnuntaisen välieräavauksen jälkeen.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.