Yksilöurheilijalla on suuri vastuu tulonhankinnasta, mutta harva perinteisissä lajeissa pääsee huippuansioihin

E-urheilijat valtasivat Suomeen veronsa maksavien urheilijoiden palkkatilaston kärjen, kun Topias Taavitsainen sai vuonna 2018 verotettavia tuloja noin 1,72 miljoonaa euroa ja Lasse Urpalainen noin 730  000 euroa.

Perinteisen urheilun puolella KHL:n ja Liigan kärkikiekkoilijat saivat satoja tuhansia euroja ansaitsevien kategoriaan seurakseen esimerkiksi ampumahiihtäjä Kaisa Mäkäräinen ja maastohiihtäjä Krista Pärmäkoski. Mäkäräisen tulot olivat 249 000 ja Pärmäkosken 198 000 euroa.

Kärppien puolustaja Lasse Kukkonen summasi lähes 220 000 euroa, kun hiihtäjistä Matti Heikkinen ylsi 122  000 ja Iivo Niskanen 79 000 euroon. Heikkisen suuruusluokkaan asettuu KHL-hyökkääjä Marko Anttila, joka ansaitsi 120 000 euroa.

Keihäänheittäjä Tero Pitkämäki tienasi 93 000, mutta yleisurheilijoiden joukossa hajonta on suuri. Esimerkiksi keihäänheittäjä Lassi Etelätalo kituutti noin 5  000 euron verotettavilla tuloilla. Seiväshyppääjä Wilma Murron tulot olivat noin 41 000 euroa ja aitajuoksija Nooralotta Nezirin noin 20 000.

Parhaat mahdolliset olosuhteet itselle

Joukkuepalloilulajien edustajien ja yksilöurheilijoiden tulonhankkimiskeinot eroavat toisistaan. Liigakiekkoilija on työsuhteessa seuraansa, mutta yksilöurheilija muistuttaa enemmän yksityisyrittäjää.

Nooralotta Nezirin kokonaistulot koostuvat kilpailupalkkioista, apurahoista, seuran tuista, lajiliiton tuista ja sponsorituloista. Lisäksi hänellä on yritys, jonka kautta hän vetää treenipäiviä yrityksille ja laskuttaa niistä.

–  Olen tottunut siihen, että yksilölajien urheilijalla kuvio on erilainen kuin joukkuelajeissa. Olisi helppo mennä joukkueen mukana, mutta yksilöurheilijana pystyn tekemään parhaat mahdolliset olosuhteet itselle. Tykkään, että saan suunnitella asiat kuten haluan, Neziri kertoo.

Nezirin vastuulle jää leiri- ja kisareissujen kustantamisen lisäksi myös taustajoukkojensa ylläpitäminen matkoilla.

–  Yksilölajissa vaaditaan kirjanpitotaitoa. Kustannukset pitää ottaa huomioon ja täytyy laskea tarkkaan, mitä saa sponsoreilta ja muilta tukijoilta. Jos on kuukauden leiri, en voi olla siellä yksin vaan mukaan tarvitaan valmentaja ja hieroja.

Raha ei ole tavoite

Yksilöurheilija kantaa joukkuepalloilijaa enemmän vastuuta aikataulujen suunnittelusta ja menestystekijöiden kasaamisesta, mutta yksilöurheilijan vastuu tietää myös vapautta.

Urheilu-uran on voinut yhdistää opiskelun kanssa, kuten Neziri teki. Hän valmistui viime vuonna kauppatieteiden maisteriksi.

Nezirin mukaan urheilijat eivät juuri keskustele raha-asioista eikä raha ole ollut urheilu-uran tavoite.

–  Sopimuksissa asioita, jotka jokaisen täytyy pitää salassa ja niistä ei voisikaan jutella. Toki pystymme neuvomaan toisiamme eri asioissa ja antamaan vinkkejä toisillemme.

–  Rakkaus lajiin ja itsensä ylittäminen ovat se juttu, mikä vie eteenpäin. Vaatii henkisiä voimavaroja kehittää itseään. Ei urheilijaksi voi rahan takia alkaa vaan pitää tykätä lajista.

Tukijat ymmärsivät heikot ajat

Huonoina aikoina yksilöurheilijan maailma on raadollinen. Kun kunnon tuloksia ei tule tai on loukkaantuneena, myös tulot pienenevät. Nezirin uralle on mahtunut huonoja jaksoja.

–  Vuosi 2017 oli vaikea loukkaantumisten takia, mutta sponsorisopimukset eivät voi katketa kesken vuoden. Tukijat pysyivät rinnalla. He halusivat jatkaa ja luottivat siihen, että pääsen kuntoon. Tukijat ymmärtävät, että urheilijalle voi tulla loukkaantumisia, Neziri kertoo.

–  Kisabonuksia jäi saamatta, mutta Suomessa ne ovat sen verran pieniä, että lovi oli aika pieni. Opetus- ja kulttuuriministeriön apurahassa putosin alempaan luokkaan. Pystyin silti jatkamaan seuraaviin kausiin valmistautumista.

Kohti tärkeää vuotta

Resurssien hankkimista varten Neziri antoi kaudella 2019 hyvät näytöt, kun hän pystyi juoksemaan melko ehjän kauden. Hän juoksi säännöllisesti alle 13 sekunnin aikoja, sijoittui toiseksi Kalevan kisoissa, toiseksi Ruotsi–Suomi-maaottelussa ja ylsi välieriin MM-kilpailuissa.

–  Ensi vuosi on iso, kun on olympialaiset ja EM-kilpailut. Myös valmistautumiseen täytyy asettaa kovat panostukset ja enemmän resursseja. Liitto ja seura auttavat hyvin leirikuluissa, Neziri kiittelee.

Palloilulajien parissa miesten ja naisten tuloeroista on riittänyt keskustelua, mutta yleisurheilussa tilanne on toinen.

–  Näen, että yleisurheilu on tasa-arvoinen laji. Tulokset ovat absoluuttisia ja kertovat kunkin urheilijan tasosta, Neziri tuumii.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.