Aidot leijonat liekittivät paukkupakkasen - "Tarkenee"

Yhden enemmän tai vähemmän nukutun yön jälkeen nuorten leijonien lauma kerääntyi ensin mitalikahveille ja sitten torijuhlaan. Ensivaikutelma porukan fiiliksestä oli enemmän onnellinen, hämmentynyt ja rauhallinen kuin riehakas.

Eikä ihme. Joukkue, jota Ylen asiantuntija, kahden vuoden takainen mestarivalmentaja Karri Kivi kuvasi turboahdetuksi rotweileriksi, pidettiin finaalin jälkeisessä humussa vielä talutushihnassa.

- Faneja oli paljon liikkeellä eilen ja pojat olisivat varmaan mielellään lähteneet ulos juhlimaan. Pidettiin kuitenkin tiukka linja nyt, päävalmentaja Jukka Jalonen kertoi.

- Kolmen aikaan yöllä oltiin jo hotellilla, mutta ihan kaikkea eilisillasta ei tietenkään voi kertoa, Jalonen veisteli.

Vajaat viisi vuotta sitten Bratislavassa Suomen maailmanmestariksi valmentanut Jalonen tiesi kokemuksesta, mitä tuleman pitää.

- Siinä tuli oltua silloin mukana. Siinä torijuhlassa se oikeastaan kolisi vasta, kuinka isosta asiasta on kyse, kuinka monia ihmisiä olemme pystyneet koskettamaan, Jalonen tunnelmoi.

"Ei nukuttanut"

Helsinki kärvisteli loppiaisen kunniaksi 20 asteen pakkasessa, mutta kun JVG takoi pöytään Tarkenee-hittinsä, pakkasta muisti tuskin kukaan. Karkelot Mäntymäen kentällä, olympiastadionin kupeessa roihahtivat liekkeihin. Paikalla oli tuhansia ihmisiä.

- Ihan hyvä fiilis. Täytyy pienet aallot ottaa, kunhan lavalle päästään, Julius Nättinen suunnitteli juuri ennen varsinaisten karkeloiden alkua.

- On tämä ihan käsittämätöntä. Olen nähnyt torijuhlat telkkarista, mutta en olisi ikinä uskonut, että olen sellaisissa itse lavalla, puolustaja Sami Niku henkäisi.

Vaikka finaalipäivän ilta ja yö sujuivatkin rauhallisesti, jäivät unet monella vähiin. Niin myös Nikulla.

- Ei oikein nukuttanut, niin älyttömästi oli adrenaliinia vielä yölläkin veressä, Niku vahvisti.

"Itseluottamus on kaikki"

Kun joukkue nousi lavalle, meininki lähti täysin lapasesta. Itseluottamusta uhkuvien, mutta silti nöyrien, aitojen ja vilpittömien nuorukaisten lauma taltutti paukkupakkasen. Kansan sydämet se oli sulattanut jo aiemmin.

- Jotain suurta tuli tehtyä. En sitä ihan heti tajunnut, finaalin supersankari Kasperi Kapanen fiilisteli.

- Vähän sekava olo on vieläkin. Shokissa olen. En osaa oikein sanoa mitään. Tämä on jo melkein liikaa mulle, on niin hyvä olo, liikuttunut Kapanen jatkoi.

Kolmannen polven maailmanmestari korosti Suomen kultahumun perustaksi ennen muuta yhtä asiaa.

- Itseluottamus on kaikkein tärkein asia. Jos ei sitä ole, ei ole mitään, Kapanen sanoi.

Kupongit pannassa

Ja mistäs se itseluottamus sitten kumpuaa? Sehän tulee usein siitä, että saa ja uskaltaa olla oma itsensä. Juuri näin oli asiaintila nuorissa leijonissa.

- Paljon erilaisia pelaajia, erilaisia luonteita. Mutta jokainen löi itsensä täysillä likoon ja uskalsi olla rohkeasti oma itsensä, päävalmentaja Jalonen selvitti.

Mutta entäs sitten se juhliminen?

- Peli päättyi eilen niin myöhään, että kyllä se homma eteni juuri niin rauhallisesti kuin koutsi sanoi. Mutta katsotaan nyt, että miten tämä tästä tänään lähtee, maalivahti Veini Vehviläinen veisteli.

Paukkupakkasessa askarrutti myös se, nousiko porukka lauteille pitkissä kalsareissa. "Kuponkeja" kun on perinteisesti lätkäpiireissä vieroksuttu.

- Kyllä linjasta pidetään kiinni. Eihän sinne pitkissä kalsareissa voinut mennä, Vehviläinen heitti.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

KalPan toimitusjohtaja: Kyllä poikia muistetaan, mutta kun ei ole herrojen aikatauluista tietoa

Pikkuleijonien kultajuhlat alkoivat Mäntymäen kentällä Helsingissä

"Ensin mennään torijuhliin, syömään ja juhlitaan lisää"

Nuorten ennakkoluulottomuus lupaa hyvää Suomi-kiekolle

Sadat suomalaiset juhlivat nuorten mestaruutta berliiniläisessä oluttuvassa

Selänne: Ihan kuin jostain sadusta

Ennen röyhysi sikari, nyt laulavat kännykkäkamerat

Jalonen harvinaiseen kerhoon Babcockin rinnalle

Ratkaisija Kapanen: Sokki ja iloa samaan aikaan

Isä-Sami pomppi hurjana, ja pappa-Hannes nautti