Kommentti: Tästä tärkeästä syystä Leijonat voittaa ottelusta toiseen

Sodanjälkeiset sukupolvet opetettiin Suomessa arvostamaan sitkeyttä ja työntekoa. Miehen arvon määritti ahkeruus, vaatimattomuus ja nöyryys.

Perinteinen suomalainen urheilusankari puri hammasta, teki parhaansa ja tiukassa paikassa pelkäsi epäonnistumista enemmän kuin nautti mahdollisuudesta onnistua. Jos joku joskus onnistui, piti olla hissunkissun.

 

Uudella vuosituhannella Suomi ja suomalainen urheilija ovat muuttuneet. Sitkeyden ja työteliäisyyden ilmapiirissä huipulle on varttunut sukupolvi, joka ei pelkää. Suomessa ihailtiin ja ihmeteltiin vuosikymmenien ajan ruotsalaisia hannuhanhia, jotka venyivät parhaimpaansa juuri suurimmissa kilpailuissa ja otteluissa.

Menestyminen ei kuitenkaan ole kiinni onnesta. Se on kiinni itseluottamuksesta ja asenteesta. Leijonien nykyiset pelaajat ovat kasvaneet kulttuuriin, jossa suomalaiselle jääkiekkoilijalle kaikki on mahdollista. Samanlaista asennetta on nähty myös koripallo- ja lentopallokentillä, ehkä sitä tullaan joskus näkemään myös jalkapallossa.

Nykyiset jääkiekon maajoukkuepelaajat eivät odota onnea, he tietävät, että omalla tasollaan pelaamalla ja omia vahvuuksia hyödyntämällä, mikä tahansa joukkue on voitettavissa. Kun tekemistä ohjaa ilo eikä pelko, syntyy myös tulosta.

 

Huippu-urheilijan tulee tuntea omat vahvuutensa ja heikkoutensa, mutta kilpailutilanteessa muistaa vain ensin mainitut. Joukkueurheilussa on lisäksi sisäistettävä oma rooli osana isompaa ryhmää, joukkuetta. Esimerkiksi MM-kisoissa loistaneet Patrik Laine ja Sebastian Aho ovat poikkeuksellisia yksilöitä.

18-vuotias Laine ei ole helppo ihminen eikä kaikkien kaveri. Hänestä syntyy helposti ylimielinen kuva, sillä nuorukainen on erittäin itsevarma, voitontahtoinen ja kunnianhimoinen. Täydellisyyttä tavoitellessaan Laine on ehtinyt törmätä uransa aikana myös ongelmiin.

Vielä viime vuosituhannen Suomessa Laineen kaltaiset individualististit olivat joukkuelajeissa usein vaikeuksissa. He eivät istuneet nöyrän miehen muottiin ja mukautuneet massaan. Persoonista ei tullut koneen osia ja suurimmat lahjakkuudet aiheuttivat joukkueissa usein enemmän harmia kuin iloa.

Nykyistä huippu-urheilua rakennettaessa Suomessakin on ymmärretty, että joukkue koostuu erilaisista yksilöistä. Persoonia on myös lähestyttävä eri tavalla. Suomessa taitavat yksilötkin on opetettu sitoutumaan tiettyyn tapaan pelata, mutta heidän luovuutaan ei ole kahlittu. Vastuun vastapainoksi on ollut tarjolla vapautta. Jokainen pelaaja tietää oman paikkansa.

Vaikka pelaajat ovat joukkueessa tasa-arvoisia, eivät he ole kaikki rooliltaan samanarvoisia, sillä menestyvää jääkiekkojoukkuetta ei voi rakentaa niin, että siinä on 20 supertähteä.

Kun yksilöt ovat sisäistäneet täysin, että he pystyvät loistamaan vain osana joukkuetta, on Suomesta kasvanut monessa lajissa kokoonsa nähden yllättävän kova urheilumaa.

Työteliään sitkeyden, hyvän joukkuehengen, kasvaneen itseluottamuksen ja poikkeuksellisen yksilötaidon yhdistelmä on mainio menestysresepti.

Laine NHL-draftista: "Jos voittaa kolme kultaa samalla kaudella, huomaa olevansa niitä avainpelaajia"

Savolaisfanit Moskovassa: "Ei siitä mekkalasta saa television kautta mitään käsitystä"

Leijonat marssi MM-finaaliin, katso maalikooste