Kolumni: Wienin illoista Herningin yöhön - Tuborgin huuruilla turnausvoittoon?

Kiekkoajattelija Alpo Suhonen muisteli kerran kevään 1977 MM-kisoja Wienissä. Suhonen toimi tuolloin leijonien kakkosvalmentajana ja joukkue asui samassa hotellissa MM-jäille vuosien tauon jälkeen palanneen Kanadan kanssa. Eräänä illansuuna Suhonen istahti aulabaariin ja samassa pöydässä piipahti myös muuan kanadalaiskaksikko. Toisen henkilöllisyyttä en nyt muista, mutta toinen oli Kanadan kapteeni, NHL-legenda Phil Esposito.

Kun Suhonen vetäytyi yöpuulle, Kanadan pojat suuntasivat Wienin yöhön. Ainakin nämä kaksi, kenties muutkin. Aamutuimaan leijonaluotsi oli lähdössä pienelle kävelylenkille, kun hotellin eteen kaartoi taksi. Kanadalaisveljethän siellä takapenkillä istuivat, melko liikuttuneessa tilassa ja savuke lujasti suupielessä.

"Hey Alpo, where the fuck are you going", lausui Esposito.

Suhonen lähti lenkilleen, Kanadan pojat aamunokosille. Kellonympärystä myöhemmin Kanada pieksi Suomen 5-1.

Se oli sitä aikaa. Silloin - ja myöhemminkin - pienet tumut aika ajoin turnauksen kestäessä kuuluivat asiaan joukkueella kuin joukkueella.

Yli neljän vuosikymmenen takaisesta Wienistä siirtymä Herningiin armon 2018. Kanadan tekemisistä en tiedä, kun joukkue asuu 40 kilometrin päässä Silkeborgissa, mutta Yhdysvallat on edustanut Herningin yössä näkyvästi. Ainakin kolme vuosikymmentä näitä kekkereitä kiertänyt sveitsiläinen veteraanikollega Klaus Zaugg tiesi eilen kertoa, että jenkkijoukkueelle ei ole asetettu juuri mitään sääntöjä tai kontrollia.

No, ei aikuisilla miehillä pidä toki kotiintuloaikoja ollakaan, mutta osalla porukasta on ollut Herningissä rehellinen vanhan liiton meininki. Ei nyt mainita nimiä, mutta esimerkiksi nimikirjaimien JG taakse kätkeytyvä veijari on vöyhöttänyt menemään Esposito konsanaan.

Eikä siinä mitään, miksipä ei olisi? Amerikkalaisten ei tarvitse pelätä sitä, että joku lähettäisi heidän kännikuvansa johonkin juoruaviisiin, koska jossain kaukana Euroopassa pelattavat MM-kisat eivät kiinnosta ketään. Kisakaupunki on pieni kylä, jossa kaikki kapakat sijaitsevat yhden Östergaden varrella, mutta piiloutumiseen jenkkipojat eivät ole kokeneet tarvetta. Murphy's pubissa on hengailtu joukkueen pikeepaita päällä.

Voi toki pohtia sitä, miksi lähteä pitkälle MM-retkelle, jos ei ota turnausta täysin tosissaan. Parempi kysymys on, miksi ei lähtisi? Tehdään hauska kevätretki jätkien kanssa, pelataan vähän lätkää ja otetaan olutta. Ja jos kaikki menee hyvin, voitetaan koko roska.

Ja jos ei mene, niin mitä sitten? Ei mitään.

Ainakin on ollut hauskaa.

Nykyinen suomalainen pelaajasukupolvi on niin urheilullista sakkia, että kunnon nappomiehiä ei mukana enää ole. Eikä taida olla sellaisia "kaljakenraaleitakaan", jotka lietsoisivat muun poppoon joron jäljille kesken kisojen. Ei ole sattumaa, että leijonat oli alkulohkon päätöspelissä Yhdysvaltoja virkeämpi ja tuoreempi ryhmä.

Tavallaan se on vähän tylsääkin. Jotenkin vinksahtaneella tavalla nauttisin suunnattomasti, jos Yhdysvallat kairaisi Tanskasta MM-pystin mukaansa näinkin tuborginhuuruisen turnauksen jälkeen. Kovin todennäköistä se ei ole, mutta joukkueessa on ilman muuta riittävä määrä riittävän hyviä pelaajia tempun tekemiseen.

Joten himmatkaa pojat vähän ja keskittykää muutama päivä jääkiekkoon. Edellisestä maailmanmestaruudestanne kun on jo 58 vuotta aikaa ja sekin jaettiin Squaw Valleyn olympiaturnauksen yhteydessä. Edellinen - ja ainoa - ihan MM-kisoista irronnut mestaruus on peräti 85 vuoden takaa.

Skål!