Kommentti: Leijonien huutava sentteripula on pysynyt piilossa, mutta ei pysy ikuisesti

Kun sarjataulukkoon on piirustettu leijonille kolmen ottelun jälkeen täydet yhdeksän pistettä ja maaliero on murskaava 23-2, niin sitähän voisi luulla, että hyvin menee.

No, niin meneekin, mutta ei kaikki sentään kultaa, mikä kiiltää. Latvia ja Norja ovat kakkoskorin maita, Etelä-Korea puolestaan kaivettu korkeintaan neloskorista (ei olut).

Järjettömät 4+7=11 tehopistettä keränneen Sebastian Ahon säkenöidessä on helppo häikäistyä. Mutta kun vetäisee hitsaajan maskin naamalleen ja katsoo tarkemmin, löytyy ongelma. Se on suorastaan huutava sentteripula. Kun Mika Niemen - joka ei isossa kuvassa ongelmaa ratkaise - passia ei ole leimattu, on leijonalaumassa vain yksi varsinainen keskushyökkääjä, pienessä roolissa kolmosketjua mestaroiva Antti Suomela.

Ahokaan ei oikeasti ole sentteri, mutta on tällä hetkellä sellaisessa tikissä, että pärjäisi varmasti vaikka maalivahtina - ja vaikka jossain toisessa lajissa. Suomen toiseksi paras keskusmies on ollut konkarilaituri Janne Pesonen nelosen keskellä. Mikael Granlund on parantanut peli peliltä, oli Norjaa vastaan ajoittain erinomainen ja sai vihdoin maalitilinsäkin auki, mutta inasen tahmea on kokonaisuus yhä. Granlundista saisi enemmän irti laidassa, mutta häntä ei oikein voi sinne siirtää.

Suomen laiturisenttereiden aloitusprosentit eivät ole mieltä ylentävää luettavaa kolmen kierroksen jälkeen. Aho 45,07, Granlund 47,78, Pesonen 47,71 ja Suomela tähän porukkaan suvereenisti 57,14. Sentteripeli on toki paljon, paljon muutakin kuin aloitusten kaapimista, mutta esimerkiksi tällainen asia korostuu, kun vastaan tulee oikeasti kovia maita.

Leijonien tavoin vakuuttavasti turnauksen avanneet Yhdysvallat ja Kanada taistelevat Herningin lohkon voitosta vähintään siinä missä Suomikin. Jos leijonat lipsahtaa lohkokolmoseksi, on puolivälierän vastustaja melkoisella varmuudella Ruotsi tai Venäjä.

Silloin keskushyökkääjiä, joita ei pelikuntoisina tällä kertaa laarin pohjalla juuri ollut, voi tulla ihan tosissaan ikävä. Olympiasentterit Joonas Kemppainen, Petri Kontiola, Jarno Koskiranta ja Jani Lajunen olivat päävalmentaja Lauri Marjamäen mukaan kaikki sen verran vaivaisia, ettei heistä ollut MM-Tanskaan lähtijöiksi.

Ja ei, Tukholman EHT:n jälkeen joukkueesta pudonnut Sami Sandell tai SM-liigan finaalisarjan loisteliaat maestrot Mikael Ruohomaa ja Jan-Mikael Järvinen eivät olisi tällä tasolla ongelmaa ratkaisseet.

Pohtia voi toki sitäkin, mihin leijonien erinomaisen jalkavalla ja taitavalla puolustuksella riittää, kun joudutaan toden teolla kamppailemaan kiekottomana omalla alueella.

Mutta se jo toinen tarina se.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.