Kommentti: Uskomaton leijonajoukkue vaiensi Moskovan kaiut – Mörkö-ooppera oli ihmisjohtamisen mestariteos

Siinä oli aluksi vahvoja kaikuja Moskovan finaalista kolmen vuoden takaa. Alkulohkopelissä ansaitusti Kanadan kepittänyt Suomi jäi tuolloin ratkaisevalla hetkellä selkeästi kakkoseksi. Kyse on harvinaisen yksinkertaisesta ilmiöstä: silloin kun Kanada on asialla, sen peli kehittyy kisojen aikana mörkömäisin askelin.

Alkulohko, joskus puolivälierä ja jopa välieräkin, ovat kanukkien MM-leiri. Finaalissa joukkue lyö lähes poikkeuksetta parasta pöytään. Ja kun pelataan kiekkopeliä, jossa molemmat kiskovat sataprosenttisesti joukkueena, yleensä se voittaa, jolla on paremmat pelaajat.

Yleensä.

Näin kävi Moskovassa 2016, mutta Bratislava 2019 olikin jotain aivan muuta. Unenomainen satutarina, mutta niin totta. Kolmen vuoden takaisen ohella vuosien 1994 ja 2007 MM-finaalitappiot Kanadalle saivat nyt hyvityksen.

Leijonien turnauksesta on käytetty jo kaikki ylisanat ja ylisanalaari ammottaa tyhjyyttään. Joten haukon henkeäni enkä sano mitään.

Tai no. Hämmästyttävä. Uskomaton. Huikea. Veret seisauttava. Mitä näitä nyt on? Kyllä te tiedätte.

Enkä ole vielä sanonut sanaakaan mielettömästä Mörkö-show'sta! Playoff-vaiheeseen maalittomana lähtenyt Marko Anttila takoi maalin per peli puolivälierässä ja välierässä, mutta sehän oli vasta Mörkö-oopperan alkusoitto.

Kun finaalissa peli oli niin sanotusti linjalla ja Kanada uhkasi mennä menojaan, iski Mörkö 1-1 -tasoituksen toisen erän alkupuolella. Lopullisesti Mörkö-mania lähti lapasesta kolmannen erän alussa, kun Lempäälän lempeä jätti tuikkasi Veli-Matti Savinaisen oivallisesta oivalluksesta 2-1.

Siihen vielä sinetiksi Harri Pesosen 3-1 ja se oli sillä hyvä. Tai ei nyt ihan sillä. Maalinsa lisäksi Pesonen otti pari aivan älytöntä blokkia loppuhetkillä, kun Kanada haki vimmatusti tasoitusta ilman maalivahtia.

Wikipedian mukaan mörkö on muuten outo ja karvainen satuolento, jonka ajatellaan asustavan esimerkiksi kaapissa tai sängyn alla.

Bratislavan kultakevään jälkeen Mörkö on lopun ikäänsä kansakunnan kaapin päällä.

Ansaitusti. Mestarikapteeni on pelaaja ja persoona, josta tulee hyvä mieli.

Pelataan vaan, on ollut päävalmentaja Jukka Jalosen slogan näissä kisoissa. Sehän ei tietenkään ole koko totuus luita ja ytimiä myöden organisoidun joukkueen tekemisistä, mutta kelpo tokaisu kuitenkin.

On makuasia, valitaanko tänä vuonna vuoden valmentajaksi Jalonen vai naisleijonat moraaliseksi maailmanmestariksi luotsannut Pasi Mustonen, mutta jommankumman pitkän linjan kiekkomiehen kohdalle valinnan on osuttava.

Kumpikin löi pöytään niin jääkiekko- kuin ihmisjohtamisenkin mestariteoksen.

Myös jokainen Slovakian retkellä mukana ollut pelaaja voi ihan reilusti paukauttaa henkseleitään muutaman kerran, ennen kuin aloittaa valmistautumisen seuraavaan kauteen. Joukkueessa ei ollut kansaivälisen tason supertähtiä, mutta siinä ei ollut myöskään heikkoja lenkkejä.

Sankareita kaikki.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.