Kultajuhlien käynnistäjä: Kasperi Kapanen!

Se oli huikeaa jääkiekkoviihdettä. Aivan koko vuodenvaihteen alle 20-vuotiaiden MM-kilpailut.

Pikkuleijonat ei olisi voinut palkita Helsingin kotiyleisöä upeammin kuin loistavilla jännitysnäytelmillä, jotka huipentuivat maailmanmestaruuteen. Suuri ja mahtava Venäjä kaatui täyden kotihallin pauhatessa jatkoajan jälkeen maalein 4–3.

Pikkuleijonien sankareiksi nousivat maalintekijät Patrik Laine, Sebastian Aho, Mikko Rantanen ja Kasperi Kapanen, joka teki ottelun ratkaisseen maalin jatkoerässä.

Kisoja seurasi huimat yli 200 000 katsojaa. Luku on suurempi kuin koskaan aiemmin nuorten jääkiekkokisoissa Euroopassa. Suomen kaikki pelit olivat loppuunmyytyjä.

Suomen nuorten leijonien esitykset vetivät hallin täyteen jokaisessa matsissa ja syystäkin. Ihasteltavaa riitti poikkeuksellisen paljon, sillä joukkueessa oli pitkään aikaan lahjakkaimmat kiekkoilijamme.

Jesse Puljujärvi, Laine ja Olli Juolevi ovat ensi kesänä todennäköisiä ensimmäisen kierroksen huutoja NHL:n varaustilaisuudessa, ja yllätys ei olisi, vaikka koko kolmikko kiinnitettäisiin viiden ensimmäisen pelaajan joukossa.

Suomalaista ei ole koskaan varattu NHL-jäille numerolla yksi ja tälläkin kerralla se jäänee haaveeksi upeista MM-kisoista huolimatta. Yhdysvaltain Auston Matthews lienee ykkösvaraus, mutta Suomen potentiaali on siinä vaiheessa ennen kokematon. Kymmenen ensimmäisen joukossa ei ole koskaan varattu kolmea suomalaista.

Nyt se on mahdollista ja kaikki kisoja seuranneet näkivät miksi. Juolevi oli puolustajana häikäisevä tilanteiden luoja ja kiekon käsittelijä, mutta häkkipäiden eli alaikäisten ryhmästä suurimman huomion veivät kuitenkin Puljujärvi ja Laine.

Puljujärvi on taitava vauhtikone, joka luo tilanteita ja viimeistelee. Laineella puolestaan on sellainen kuti, jota ei löydy kovin monelta kokeneemmaltakaan pelaajalta.

Kisojen merkittävin huomio tulevaisuuden kannalta oli, että pitkästä aikaa suomalainen kiekkokoulu on tuottanut loistavia hyökkääviä pelaajia.

Maassamme on vihdoin päästy Ruotsin jäljille ja joukkuepelaamisen sijasta on painotettu yksilöllisiin ominaisuuksiin. Länsinaapurissa on jo pitkään panostettu yksilöihin ja se näkyy muun muassa valtavana NHL-pelaajien määränä maassa, jossa jääkiekko on kaukana valtalajin asemasta. Tällä kaudella NHL-peleissä on nähty 68 ruotsalaista ja 26 suomalaista pelaajaa.

Kun henkilökohtaiset taidot ovat kunnossa, niitä on kätevää soveltaa joukkuetta palveleviksi. Suomessa on kuitenkin pitkään kuljettu polulla, jossa jo pikkupenskoista lähtien suuri osa asioista on tehty joukkueen ehdoilla. Sellaisen koulun käyneistä urheilijoista ei kasva Puljujärven tai Laineen kaltaisia virtuooseja.

Suomen joukkueessa oli Puljujärven, Laineen ja Juolevin lisäksi muitakin uransa alkutaipaleilla olevia tähtiä, jotka ovat jossain vaiheessa isoissa rooleissa Leijonissa eli miesten maajoukkueessa.

Hyvä niin, koska nyt nähtyä iloista jääkiekkoa katsoo mielellään. Aikuisissa tuskin nähdään tulevaisuudessa vastaavanlaisia maali-ilotteluja, mutta näiltä sankareilta voi odottaa tulosta jatkossakin.

Ryhmässä oli superlahjakkuuksia ja kovia lahjakkuuksia. Suurimmalle osalle pelaajista voi ennustaa kovaa uraa myös miesten peleissä, jonne osa oli jo kivunnut ennen kisoja. Nuorukaisista Puljujärvi ja Laine pelaisivat nyt niin vahvasti kansan sydämiin, että Liigassa Kärpät tai Tapparan vieraakseen saava joukkue voi hykerrellä tyytyväisenä kohentuneiden lipunmyyntiarvojen seurauksena. Heitä tullaan katsomaan kevään peleissä varta vasten ja syystäkin. Ensi kaudella nämä huippuhyökkääjät tuskin enää pyörivät kotimaan kaukaloissa.

Savolaista osaamista MM-joukkueessa edustivat KalPan nykyinen puolustaja Niko Mikkola sekä seuran kasvatti ja jo kolmannen polven huippupelaaja Kasperi Kapanen.

Mikkola näytti olevansa kyvykäs kansainvälisen tason pelaaja ikäluokassaan ja Kapanen teki monia asioita hyvin, kruununa tietysti MM-kullan ratkaissut maali.

Kokonaisuutena voi tiivistää, että tästä turnauksesta kiekkoviihde ei helposti parane. Tarjolla oli vauhtia, vaarallisia tilanteita, maaleja, huikeaa draamaa ja ennen kaikkea iloista pelaamista. Merkittävä oli myös suomalaisten taisteluilme, jolla punnerrettiin finaalissa ja monessa muussakin matsissa takaa ohi.

Tämä oli paljon kiinnostavampi turnaus kuin jokakeväiset aikuisten hulinat ilman huippupelaajia.

Suomi on voittanut alle 20-vuotiaiden maailmanmestaruuden neljästi. Edellinen kulta oli Ruotsin kahden vuoden takaisista kisoista.

Mukana olivat silloin muun muassa KalPan Saku Kinnunen, Artturi Lehkonen ja kuopiolaisseurasta Pohjois-Amerikkaan lähtenyt Henri Ikonen.

Ensimmäinen ikäluokan maailmanmestaruus irtosi vuonna 1987, jolloin joukkueessa pelasivat KalPasta tutut Mikko Laaksonen ja Timo Kulonen.

Vuonna 1998 kuopiolainen Hannu Kapanen johti nuoret pelimiehet mestaruuteen kotikisoissa. Mestarijoukkueen tähtiin kuului KalPan kasvatti Olli Jokinen.

Suomella on neljän kullan lisäksi neljä hopeaa ja kuusi pronssia. Kanada on ikäluokan MM-kisojen selvä ykkönen mitalisaldolla 16 – 8 – 5.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

"Tunnelma oli ihan katossa"

Ratkaisija Kapanen: Sokki ja iloa samaan aikaan

Innokkaimmat kultajuhlijat uhmasivat pakkasta

Isä-Sami pomppi hurjana, ja pappa-Hannes nautti

Valmentaja Jalosella huikea fiilis

Kapanen Ylelle: Tuntuu hemmetin hyvältä

Nuorten leijonien peliä seurataan Kuopiossa todella jännittyneinä

USA musersi Ruotsin pronssiottelussa

Putinin ja Niinistön puhelinkeskustelussa puitiin MM-finaalia

Kuopiossa järjestetään MM-mitalijuhlat nuorille leijonille