Proteesit eivät hidasta näiden kiekkoilijoiden vauhtia tai hyydytä pelihuumoria

Kun jääkiekkoilun halu on kova, ei mikään syy estä hyppäämistä kaukaloon. Suomen proteesimaajoukkue piti Tuplajäillä leiriään, ja jokaisella pelaajalla oli oma pysähdyttävä tarina kerrottavanaan. Proteesileijonien virallisissa turnauksissa ei ole kentällä asiaa, ellei pelaajalle ole tehty amputaatiota.

Proteesikiekkoilijoilta puuttuu yleisimmin joku raajoista, mutta molempien jalkojenkaan amputoiminen ei pidättele katsomossa. Esimerkiksi Ville Waarajärvellä on molemmissa jaloissaan proteesit.

– Pelin henki on selvä.

– Vaivoista ei valiteta vaan pelataan, kertoo kuopiolainen Matti Voutilainen, jonka mailaan on viritetty yläkäden puolelle tuki. Sen ja toimivan alakäden kanssa lähtevät kiekot liikkeelle.

Voutilainen, 55, menetti kätensä rannetta myöten parikymppisenä. Lähes 30 vuoden miettimisen jälkeen KalPan entinen junnupelaaja päätti aloittaa kiekkoilun uudelleen.

– Kaksi Euroopan mestaruuttakin olen saanut, kertoo perheensä kiekkosaavutuksista ylpeä Voutilainen.

Hänen veljensä Pekka sekä veljenpoika Jukka Voutilainen ovat olleet kalpalaisen koulutuksen parhaita tuotteita.

– Proteesikiekossa päästään kokoon samanhenkisten miesten kanssa. Porukassa on mahdottoman mukavaa, tiivistää Matti Voutilainen.

Hengen syntymiseen kuuluu pukukoppihuumori, joka on joukkuelajien suola harrastajatasolla. Proteesikiekossa heitetään kovaakin herjaa.

Keväällä proteesileijonien pelaaja otti Tallinnassa turnauksessa pahasti nokkaansa, kun mylly pyöri täysillä. Selitys nyrkkipokerin kakkossijaan oli selvä.

– Hyvähän vastustajan oli takoa, kun sillä oli kaksi kättä ja minulla vain yksi, kuului joukkueen hyväksymä selitys.

Proteesipelaajien liikkuminen oli Tuplajäillä vauhdikasta, kun he mittasivat savolaisten harrastajakiekkoilijoiden tasoa. Jalkaproteesin kanssa liikkuvat häviävät terveille luistelussa ja yhden käden kanssa esimerkiksi kulmaväännöissä on lisäpulmia.

Proteesileijonat valitaan noin 50 pelaajan joukosta. Heistä suurin osa kokoontuu leireille, joita pidetään kolme tai neljä vuosittain.

– Jääkiekkoliitto kustantaa yhden leirin, ja muilla on omavastuu maksettavana, kertoo valmentaja Jukka Piirinen.

– Muutamalla pelaajalla on hyvä tausta Liigan ja Mestiksen tasolta, mutta iso osa on aloittanut harrastuksen myöhemmin.

Piirisen mukaan pelaajia voisi olla helposti enemmänkin, mutta rekrytointi on hankalaa.

– Emme saa tietosuoja-asioiden vuoksi mitään vihjeitä mahdollisista tulokkaista, sillä Invalidiliitto tai terveydenhuollon viranomaiset eivät voi kertoa vammautuneista yhtään mitään. Olemme kuitenkin yrittäneet panna sanaa kiertämään siitä, että jääkiekkoilua ei kannata lopettaa amputaatioon tai sen voi aloittaa vammautumisen jälkeenkin.

– Onnettomuuksien lisäksi erilaiset syövät aiheuttavat amputaatioita, kertoo Piirinen.

Kansainvälinen jääkiekkoliitto IIHF myöntää lajiin MM-turnauksetkin. Virallisissa otteluissa pelaajat pisteytetään vamman asteen mukaisesti tasoille 1–3, mikä merkataan kypärään. Viisikon kokonaispistemäärä saa olla korkeintaan 12.

– Vamman asteen määrittely on tarkkaa puuhaa, ja lääkärit tarkastavat pelaajat jokaiseen turnaukseen, sanoo Piirinen.