Sodan alta nopeasti turvaan – elämä jääkiekkoilijan vaimona on tuonut Heidi Kiiskisen eteen erikoisiakin tilanteita

Esikoistaan odottaneen Heidi Kiiskisen ei tarvinnut pitkään miettiä, kun hän koppasi mukaan yhden matkalaukun ja hyppäsi Donetskin lentokentällä lentokoneeseen maaliskuun alkupäivinä 2014.

Ukrainassa KHL-liigaa Donbass Donetskissa pelannut KalPan kasvatti Tuomas "Kisu" Kiiskinen oli tapahtumahetkellä pelireissulla Venäjällä.

– Ukrainalaiset ja venäläiset ystäväni viestittivät minulle, että ilmatila on menossa kiinni. En jäänyt enää odottamaan, vaan otin yhden matkalaukun ja jätin loput tavarat sinne, Heidi Kiiskinen kertaa kuusi vuotta myöhemmin.

Elämä jääkiekkoilijan rinnalla on vienyt Heidi Kiiskistä pariskunnan kotikaupungista Kuopiosta Donetskin jälkeen Ruotsin Växjöhön ja Skellefteåhon ja viime syksyn pikavisiitille Lappeenrantaan.

Levottomuudet alkoivat Kiovassa jo ennen vuodenvaihdetta, ja tammi–helmikuussa 2014 protesteja ja kokoontumisia alkoi olla jo Donetskissakin.

– Emme me silloin alussa pelänneet tai kokeneet turvattomuutta, vaan kävimme normaalisti kaupungilla syömässä. Helmikuun lopulla valtiolla töissä olleet ystävät kehottivat kuitenkin varautumaan lähtöön, Heidi Kiiskinen kertaa.

Venäjän ja Ukrainan sota oli kaikin tavoin dramaattinen. Donbassin kotihalli pommitettiin maan tasalle, ja joukkue pelasi kevään pudotuspelinsä Slovakian Bratislavassa.

– Pääsimme isäni kanssa Bratislavaan katsomaan vielä pelejä, Heidi Kiiskinen muistelee.

 

Dramaattinen oli kiekkoperheen lähtö tänä keväänä Ruotsistakin koronapandemian paineissa.

– Seurasimme tarkasti sekä Ruotsin että Suomen uutisia. Kun tuli tieto siitä, ettei Ruotsin liigan pudotuspelejä pelata ja Suomen rajaa oltiin sulkemassa, lähdimme pariksi viikoksi karanteeniin Pyhätunturille isovanhempieni mökille.

Vaikka matkan varrelle on sattunut kaksi hyvinkin erikoista kevättä, Kiiskisen perheen syksyllä 2012 alkanut ulkomaanreissu on sujunut hyvin.

Heidi Kiiskinen on vuosien varrella opiskellut, käynyt töissä ja ehtinyt hyvin rakkaan harrastuksena jalkapallonkin pariin.

– Donetskissa pääsin jatkamaan opintojani yliopistossa. Olin siellä ensin vaihdossa, tein sitten harjoittelun ja lopuksi vielä opinnäytetyön paikalliselle jääkiekkoseuralle.

Växjössä perhe vietti viisi vuotta. Heidi Kiiskinen opiskeli, toimi kääntäjänä it-firmassa ja opetti liikuntaa, terveystietoa sekä englantia ala- ja yläasteilla.

– Koko ajan olen pelannut myös jalkapalloa. Ukrainassa en tosin päässyt pelaamaan virallisia otteluita, koska lisenssin saaminen oli kiven takana.

Tulevalla kaudella peliuran piti jatkua Kuopiossa KuFu-98:n riveissä, mutta koronaviruksen takia pelit jatkuvat todennäköisesti vasta syksyllä Ruotsissa.

– Ystäväni Annika Kukkonen valmentaa skellefteålaista Sunnanån joukkuetta Ruotsin toiseksi korkeimmalla tasolla. Katsotaan, voinko mennä sinne pelaamaan.

Oliver, Heidi ja Tuomas Kiiskinen viettävät kesän kotikaupungissaan Kuopiossa. Kuva: Paula Pohjamo
 

Yhteisöllisyys kiekkoperheiden kanssa on Heidi Kiiskisen mielestä ollut vahvaa kaikilla paikkakunnilla.

– Ukrainassa pelaajisto oli varsin venäläisvoittoista, ja ulkomaalaisia oli pari–kolme. Silloin olimme eniten tekemisissä muiden ulkomaalaisten kanssa. Itselleni on koko ajan ollut helppoa, kun olen saanut ystäviä jalkapallojoukkueistani, Heidi Kiiskinen muistuttaa.

Växjön vuodet olivat perheelle helppoja, sillä kahdesti Ruotsin mestaruutta Kiiskisten aikana juhlinut Växjö teki pelireissunsa charter-koneilla.

– Tuomas oli todella paljon kotona, ja pystyin itse harrastamaan niin paljon kuin halusin.

Skellefteåssa tilanne oli toinen. Tuomas Kiiskisen joukkue lensi ensin pohjoisesta Tukholmaan ja jatkoi sieltä bussilla eteenpäin. Pelireissut saattoivat kestää kolme vuorokautta. Tosin Kiiskinen pelasi seurassa vain marraskuun alusta alkaen, sillä hän edusti alkukauden lappeenrantalaista SaiPaa kotimaan Liigassa.

– Se oli hektinen syksy, kun itse olin Pallokissoilla töissä ja pyrimme olemaan pari–kolme päivää viikossa Lappeenrannassa.

Kaikilta paikkakunnilta Heidi Kiiskisellä on mieluisia muistoja ja asioita, joita hän on jäänyt kaipaamaan.

– Minulla oli hieman ennakkoluuloja ennen Donetskiin muuttoa, mutta tykkäsimme todella paljon. Jäin kaipaamaan erityisesti venäläistä ruokakulttuuria. Pääsimme nauttimaan myös Shakhtar Mestareiden liigan peleistä ja näimme muun muassa Juventuksen ja Dortmundin.

– Växjössä pystyin golfaamaan lähes ympäri vuoden ja matkustelemaan pojan kanssa ympäri Etelä-Ruotsia. Skellefteåssa taas löysimme koko perheen yhteiseksi harrastukseksi laskettelun.

– Skellefteåssa on paljon suomalaisia, ja olemme saaneet paljon ystäviä myös jääkiekon ulkopuolelta, Heidi Kiiskinen sanoo.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Jääkiekko

KalPan kasvatti Kerman valittu uudistamaan Joensuun Kiekko-Poikia

KalPan hopeajoukkueen hyökkääjän ura jatkuu Slovakiassa

Taustayhtiöstä uutta potkua IPK:n Mestis-taipaleelle – Osakkailta kerättiin 150 000 euron potti

KalPan toinen tukihakemus tuotti tulosta: seuralle 100 000 euroa koronatukea

KalPan 90-vuotisjuhlakausi päättyi koronapandemian vuoksi tappiolliseen tulokseen

KalPan viime kauden yllätyspelaaja kertasi mennyttä vuottaan – "try outissa halusin syödä äijä äijältä sen pelipaikan itselleni"

Pohjois-Amerikan kentilläkin jo käynyt KalPa-kasvatti vahvistaa IPK:ta

Jääkiekkoseuran johtajalle 14 900 euron sakot liikenteessä toilailusta

Yli kentällisen verran pelaajia jää ilman sopimuksia KalPassa

Mestiksen tehohyökkääjä hakee kehitystä uralleen seuraavaksi IPK:sta

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.