Stanley cupia on potkittu kanavaan, siihen on virtsattu ja se on toiminut lasten kastemaljana

Painoa reilut 15,6 kiloa ja korkeutta hieman vaille 90 senttiä.

Sellainen nikkelin ja hopean metalliseoksesta valmistettu pysti nimeltään Stanley cup nähdään Kuopiossa ensimmäisen kerran ensi tiistaina.

Sen päivän Pohjois-Amerikan urheilusarjojen vanhin merkittävä kiertopalkinto on tuoreen NHL-mestarin Kimmo Timosen hallinnassa.

Torin juhlissa kaiken kansan ihmeteltävänä oleva pysti on ennättänyt ennen Kuopioon saapumistaan nähdä maailmaa ja kokea koviakin.

Sir Frederick Arthur Stanleyn vuonna 1892 lahjoittama pokaali tunsi alkuun nimen Dominion Hockey Challenge cup ja kantoi välissä myös Presentation cupin nimeä. Alkuperäinen pytty oli nykyrahassa noin 50 dollarin arvoinen.

Palkinto jaettiin alkuun Kanadan parhaalle joukkueelle. Vuodesta 1926 lähtien pokaalista ovat kisanneet vain NHL-joukkueet.

Poiketen muista Pohjois-Amerikan suurten urheiluliigojen (NBA, NFL ja MLB) mestaruuspalkinnoista, uutta Stanley cup -pystiä ei teetetä vuosittain uudelleen vaan voittajajoukkue pitää sen hallussaan kunnes uusi mestari on selvillä.

Tästä syystä palkinnon koko kasvaa koko ajan, sillä jokaisella voittajaorganisaatiolla on oikeus kaiverruttaa maljaan 52 nimeä.

Tähän mennessä palkinnosta löytyy 2 424 nimeä.

Ensimmäisenä palkintoon kaiverrettiin kauden 1906–07 Montreal Wanderersin pelaajien nimet. Erikoista tähän päivään verrattuna oli, että nimet kirjattiin maljan sisäpuolelle. Ainoastaan kauden 1914–15 Vancouver Millionarsin voittajajoukkueen pelaajien nimet löytyvät Wanderersin sankareiden lisäksi maljan sisäpinnalta.

Mestareiden nimien kaivertamisesta tuli perinne vuonna 1924.

Pystistä löytyvät myös 12 naisen nimet. Detroit Red Wingsin puheenjohtaja Marguerite Norris sai ensimmäisenä naisena nimensä hopeamaljaan vuonna 1954. Tuorein nainen joukossa on Anaheimin omistajiin kuuluva Susan Samueli vuodelta 2007.

Palkinnon tutuin nimi on Henri Richard. Montreal Canadiensin puolustaja voitti Stanley cupin pelaajana peräti 11 kertaa. Pohjoisamerikkalaisessa ammattilaisurheilussa vain koripalloilija Bill Russell on voittanut yhtä monta joukkuepelien mestaruutta. Russell keräsi NBA-parketeilta 11 mestaruutta.

Detroit Red Wingsin, Pittsburgh Penguinsin ja Montreal Canadiensin puikoissa mestaruutta juhlineella Scotty Bowmanilla on valmentajista eniten kaiverruksia eli yhdeksän.

Seuroista ykkönen on Montreal Canadiens 24 Stanley cupin voitollaan. Titteleistä 23 on tullut sinä aikana, kun kiertopalkinnosta ovat kisanneet vain NHL-joukkueet.

Stanley cupin voittajista 17 seuraa on yhä voimissaan. Viisi mestaria on lopettanut toimintansa.

Cupin historia on lähes katkeamaton, sillä kisaaminen on jäänyt väliin vain vuonna 1919 espanjantautiepidemian takia ja 2005 palkinnosta ei kilpailtu työsulun seurauksena.

Haluttu palkinto kantaa tunnetusti myös erilaisia lempinimiä, joista hauskin on Lordi Stanleyn muki. Muita tunnettuja kutsumanimiä ovat The Cup ja Lord Stanley’s cup.

Matkan varrella palkinto on varmasti saanut monia vähäpätöisempiäkin lempinimiä, koska pytty on kulkenut hyvin monenlaisissa paikoissa.

Tuttuja ovat niin iglut ja korkeat vuoret kuin Valkoinen talo ja Kremlkin. Myös sota tuli tutuksi vuonna 2007 Afganistanin Kandaharissa.

Tosin on pytty myös matkan varrella vaihtunut ja muuttunut.

Vuonna 1969 pokaalista tehtiin uusi versio, koska alkuperäinen oli hauras. Originaali pokaali on näytteillä Hockey Hall of Famessa Torontossa. Nykyinen Stanley cup on valmistettu nikkelin ja hopean metalliseoksesta, ja sen maljaosa on kopio alkuperäisestä.

Nykypäivän supertähti Sidney Crosby kiidätti pyttyä Kanadan armeijan helikopterilla monessa paikassa vuonna 2009 ja Halifaxin kaupunginjohtaja nimesi seitsemännen elokuuta juhlallisuuksien seurauksena Sidney Crosbyn päiväksi.

Anze Kopitar vei pystin puolestaan laivalla Slovenian Bledjärven saaren linnaan.

Mark Messier on käyttänyt pyttyä ainakin kahdella stripteaseklubilla.

Sukeltaminen on myös tuttua arvostetulle pokaalille. Vuonna 1905 yksi Silver Sevenin joukkueen jäsenistä potkaisi pytyn Ottawan kanavaan, josta se käytiin pelastamassa vasta seuraavana päivänä.

Vesi on tullut tutuksi myös ainakin Mario Lemieuxin ja Patrick Royn uima-altaissa sekä Dominik Hasekin sukelluspuuhissa.

Ikävimmän märän hetken palkinto koki, kun New York Rangers juhli 54 mestaruudettoman kauden päättymistä 1994 polttamalla symbolisesti kirouksen poistamiseksi vuoden 1939–40 remonttiin liittyneitä asiakirjoja – homma päättyi Lynn Patrickin ja muutaman muun virtsatessa pyttyyn.

Alusta asti Stanley cupille on nimetty edunvalvojat, jotka ovat valvoneet sääntöjä ja kantaneet vastuun siitä, että pytty palautetaan retkiltään kunnossa. Nykyiset edunvalvojat ovat Brian O’Neill ja Ian Morrison, joiden työ ei aina siis ole helppoa.

Kiertopalkinto on ollut monellakin tavalla kierrossa. Vuonna 1907 erään Montreal Wanderersin pelaajan äiti teki pystistä kukkaruukun jollaisena se palveli muutaman kuukauden.

Vuonna 1924 pytty jäi tienposkeen matkalla juhlallisuuksiin, kun se piti nostaa pois auton takatilasta puhjenneen renkaan vaihtoseremoniassa. Juhlissa kaivattu arvokalu löytyi samalta paikalta hieman myöhemmin.

Vuonna 1962 Montrealin fani yritti varastaa pokaalin Chigagon stadionilta. Ken Kilanderin mielestä pystin piti olla aina Montrealissa.

Tammikuussa 1970 komeuden kaulus varastettiin Toronton Hockey Hall of Famesta, kunnes se löytyi nimettömän puhelinvihjeen perusteella seitsemän vuoden päästä.

Vuonna 1977 seitsemän miehen joukkio yritti varastaa pystin HHOF:sta, mutta tarkkaavainen työntekijä teki aikeet tyhjäksi.

Palkintoa on käytetty myös kastemaljana. Stanley cupissa on kastettu kaksi lasta. Vuonna 1996 Coloradon puolustajan Sylvain Lefebren lapsi kastettiin kulhossa mestaruuskauden jälkeen.

Ruotsalaisen Tomas Holmströmin kastejuhla oli ohjelmassa sesongin 2007–08 jälkeen.

Lapsiin liittyy sekin, että leikkikalujätti jätti Lego teki kuuluisista palikoistaan 6 000-osaisen palkinnon kopion vuonna 2003.

Nimien kaivertaminen palkintoon on ollut harvojen työtä. Käytössä on ollut neljä luottomiestä, mutta jälki ei aina ole ollut moitteetonta.

Ikävin virherypäs lienee, kun viisi kertaa mestaruuden vuosian 1956–60 voittaneen Montreal Canadiensin Jacques Planten nimi kaiverrettiin jokaisella kerralla eri tavalla ja aina myös väärin.

Boston Bruinsista tuli vuonna 1972 Bqstqn Bruins ja New York Islandersista keväällä 1981 New York Ilanders.

Alkuaikojen nimivirheitä ei HHOF:n mukaan ole korjattu toisin kuin esimerkiksi Kris Versteegin nimi muutettiin oikeaan asuun ensin kaiverretusta Kris Vertseegistä.

Jostain pytystä löytyy nyt myös kuopiolaisen KalPan kasvatin Kimmo Timosen nimi. Ja toivottavasti kerralla oikein kirjoitettuna.

Kiertopalkinto Stanley cup

Käytössä vuodesta 1892.

Nykymuodossaan pokaali on noin 89,5, senttiä korkea ja se painaa noin 15,6 kiloa.

Jaettiin alkuun Kanadan parhaalle jääkiekkojoukkueelle. Vuodesta 1926 lähtien palkinnosta ovat kisanneet ainoastaan NHL-joukkueet.

12 suomalaista pelaajaa on voittanut Stanley cupin.

Kimmo Timonen on toinen nimensä pystiin saanut KalPa-kasvatti. Vuonna 2004 kunnian sai Tampan kykyjenetsijä Kari Kettunen.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.