Kommentti: Elo on hieno palanen Kuopion historiaa

Kuopiossa on ollut historian saatossa kolme merkittävää jalkapalloseuraa.

Kun lajin ensimmäisiä askeleita otettiin 1900-luvun alussa, ei vielä nykyisestä jättiläisestä Kuopion Palloseurasta (perustettu 1923) ollut tietoakaan. Silloin pelasi esimerkiksi Kuopion Riennon joukkue jalkapalloa. Jopa kestävyysjuoksun ensimmäinen suomalainen olympiavoittaja Hannes Kolehmainen nähtiin perimätiedon Väinölänniemellä myös potkimassa palloa.

Kuopiossa Riento ja Reipas ottivat jalkapallon virallisesti ohjelmaansa vuonna 1915.

Katkeran sisällissodan jäljiltä Suomen urheilun kenttä jakaantui kahtia, sillä Suomen Palloliitto ja Työväen Urheiluliitto järjestivät omat mestaruuskilpailunsa.

Savon Kansa -lehdessä uutisoitiin 27.5.1919, että Männistön työläisnuoret perustivat voimistelu- ja urheiluseura Elon. Saman vuoden heinäkuussa lehti kertoi, että potkupallokilpailun Kasper Voutilaisen kiertopalkinnosta voitti Riento saaden kolme maalia Männistön Elon nollaa vastaan.

Jos lehtitietoihin on luottamista, niin ne todistavat, että Elo aloitti ensimmäisenä toimintavuotenaan jalkapalloilun.

Elo ehti neljä vuotta edelle KuPSia, joka perustettiin maaliskuussa 1923 päälajinaan jalkapallo.

Elo saa siis kaupungin vanhimman edelleen toimivan jalkapalloseuran arvon.

Vartuin Männistössä, jossa Elolla oli vankka jalansija. Kerrostaloni pihapiirissä ja Kalevalankadun sekä Pohjolankadun taloissa asui monta kaveria, joiden isät viihtyivät Elon katsomossa – ja kai muussakin seuratoiminnassa.

Vappuaamuna kajahti Lahdentaan kansakoulun takana olevalla kentällä nasakka huuto.

– Kansan kunto korkealle, TUL!

Sitten Elon porukka marssi muun ay-väen kanssa kohti vapputoria.

Elon juniorit pelasivat Itkonniemellä, jossa saatiin pikkupelit aikaiseksi aina kun kentälle mentiin.

1950-luvun lopulla syntyneistä elolaisista jäivät mieleen etenkin Antti Pirskanen ja Jorma Vainikainen, jotka kantoivat ylpeinä punaista paitaa mestaruussarjaa myöten.

Jalkapallon kaupallistuttua 1980-luvulta lähtien oli monta seuraa tuomittu tuhoon, kun seuratoiminta ulkomaisine pelaajineen alkoi käydä kalliiksi.

Elollekin kävi huonosti, sillä joukkueen toiminta keskeytyi melkein 20 vuodeksi, kunnes Petteri Hämäläinen päätti toteuttaa ajatuksensa seuran uudesta alusta.

Nyt Elo pelaa taas – ihan nuorisotoimintaa myöten. Hämäläinen ja puheenjohtaja Jani Pursiainen tekivät korvaamattoman arvokasta työtä pelastaessaan isiensä seuran.

Itkonniemen kenttä liitetään Eloon, mutta suurimman osan peleistään seura on pelannut Väinölänniemellä ja Keskuskentällä.

Itkonniemi on ollut lähiökenttä, jonka pelialue oli liian pieni ylempien sarjojen otteluihin.

Nyt Ikorilla voi pelata esimerkiksi Nelosta. Viime kesänä kävin katsomassa Elon pelin. Makkarat kärysivät, kenttäkuulutus toimi ja parinsadan hengen kotikatsomosta kuului nasevia kommentteja. Suosittelen vierailua legendaariselle kentälle.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Kuopion Elon tarinan piti olla jo loppu, mutta Petteri Hämäläisen herätti sen henkiin – Nyt Elo juhlii 100-vuotista historiaansa toimivana jalkapalloseurana