Kosketuksen keisari loi pelitavan

Kurkistus savolaisen jalkapallon sieluun avaa maireat näkymät juonikkuudesta, hassuttelusta, lapsenomaisesta leikittelystä ja ennen kaikkea suomalaisesta jalkapallosta puhuttaessa harvinaisesta taidokkuudesta.

Savolaisen jalkapallon identiteetin voi tiivistää yhteen sanaan.

Lyhytsyöttöpeli.

Se oli pohja maankuululle taidokkuudelle, jonka Aaro Heikkinen iskosti pelaajiin sodan jälkeen, ja jota häntä seuranneet valmentajapolvet päivittivät ajan vaatimuksien mukaisiksi.

Yhden kosketuksen peliin, liikkuvuuteen ja vastustajan jujuttamiseen perustunut peli muodostui savolaisille ajoittain itsetarkoitukseksi.

Pelityyli oli osa savolaista kieroutta, jossa vastustajan ällyyttämistä pidettiin usein jopa maalintekoa merkittävämpänä asiana.

Sen pohjalta muodostui vuosikymmeniksi elämään jäänyt sanonta:

Elä laakase, naatitaan.

Leima nautiskelusta tarttui erityisesti Kuopion Palloseuraan, joka 1950-luvulla nousi Heikkisen opeilla maan johtavaksi jalkapalloseuraksi.

Ja tyyli sai nopeasti ystäviä ympäri maata.

Sen näppäryydestä ja yleisölle tarjoamasta silmänruoasta kukaan ei koskaan sanonut pahaa sanaa, vaikka tehottomuutta ajoittain pahoiteltiinkin.

”KuPSin vastustajien täytyy tuoda juniorinsa katsomaan kuopiolaisten antamaa oppituntia pelitaidoista.”

Näin kirjoitti pakinoitsija Toli helsinkiläisessä Hufvudstadsbladetissa vuonna 1956.

 

KuPSin vuoden 1966 mestarijoukkueessa ratkaisevissa rooleissa pelanneet armoitettu maalitykki Markku Hyvärinen ja maaliskuussa 70 vuotta täyttänyt pelintekijä Bo Sjöstedt nauttivat vuosikymmenen alussa Heikkisen valmennusopeista, vaikka tämän KuPSin kolmannen mestaruuden aikaan valmentajana oli jo Gunnar Boman.

–Aaro Heikkinen oli kosketuksen keisari, joka on KuPSin yhden kosketuksen pelin takana. Hän loi kupsilaisen pelityylin, lähes kaikissa mahdollisissa rooleissa seurassa vuosikymmenten aikana toiminut Hyvärinen tiivistää.

Hyvärisen mukaan Heikkinen oli vaativa, mutta kannustava valmentaja, jonka johdolla peliä hiottiin harjoituksissa lähes kyllästymiseen saakka.

–Hän kiinnitti paljon huomiota liikkuvuuteen ja pallonhallintaan, erinomaisesta pelinlukutaidostaan tunnettu Sjöstedt kiittelee.

 

Hyvärinen ja Sjöstedt nousivat edustusjoukkueeseen Heikkisen valmennusuran loppupuolella.

Heikkisen valmentamista pelaajista merkittävin oli Aulis Rytkönen, jonka lyhytsyöttöpelin isä nosti edustusjoukkueeseen 16-vuotiaana elokuussa 1945.

Rytkönen tiivistää muistelmissaan Monsieur Magic hyvin Heikkisen pelifilosofian.

–Heikkinen ei halunnut nähdä yhtään summittaista syöttöä ja saattoi keskeyttää harjoitukset välittömästi, jos joku ampui hänen mielestään pallon turhaan ilmaan.

–Pallo tuli syöttää aina mieluummin maata pitkin. Siinä näkemyksessään Heikkinen oli tinkimätön, Rytkönen selvittää Erkki Alajan kirjoittamissa muistelmissaan.

 

Heikkisen pelinäkemys oli huippuluokkaa ja hänellä riitti aikaa yksilölliseen valmennukseen.

Valmentaja painotti laitapelin tärkeyttä, hioi suojattiensa potkutekniikkaa, taktista ajattelua ja oikeaa liikkumista kentällä.

Heikkinen haki tuohon aikaan poikkeuksellisesti oppia kansainvälisiltä areenoilta ja kävi valmennuskursseilla Tanskassa.

Kuopiolaista jalkapalloa oli Heikkisen aisaparina kehittämässä hetken myös unkarilainen Imre Nagy, ja kaksikon johdolla sisäsyrjäsyöttöjä ja kuoletuksia jauhettiin harjoituksissa hartaasti.

 

Kosketuksen keisarin luomaa pelityyliä jalostivat hänen seuraajistaan menestyksekkäimmin Gunnar Boman ja Martti Räsänen.

Hyvärisen ja Sjöstedtin mukaan Bomanin ansiot lepäävät fyysisen harjoittelun puolella.

–Hän ei sotkenut luotua pelityyliä. Boman antoi vapauden niille, jotka pystyivät pallolla jotain tekemään, kaksikko selvittää.

–Jos Heikkinen oli kosketuksen keisari, niin ”Gunu” oli rappusten herra, muistuttaa Hyvärinen aikakaudesta, jolloin Puijon rapuissa juokseminen tuli lopullisesti tutuksi kuopiolaispelaajille.

Boman kunnioitti suuresti edeltäjäänsä.

–Heikkinen löisi kirjanoppineet laudalta vielä tänä päivänäkin. Hän tähdensi sitä, että jo siinä vaiheessa pitää nähdä koko kenttä, kun pallo on vasta tulossa sinulle.

–Heikkisen pelinomaiset pienryhmäharjoitteet olivat parasta mahdollista taitoharjoitusta, Boman sanoi kuopiolaisesta jalkapallosta kertovassa kirjassa (Elä laakase , naatitaan) 1980-luvun alussa.

 

Pelien aikana kiviä hermostuksissaan pureskellut Räsänen puolestaan jalosti KuPSille edeltäjiensä luomalle perustalle totaalisen pelitavan, joka poikkesi dramaattisestikin Heikkisen ja Bomanin tavasta.

–Kaikki tiesivät tehtävänsä kentällä, olipa pallo omalla joukkueella tai vastustajalla. KuPSin totaalinen jalkapallo oli 1970-luvulla hyvin lähellä kansainvälistä tasoa, Hyvärinen sanoo.

Hyvärisen ja Sjöstedtin mukaan Heikkinen, Boman ja Räsänen ovat kaikki jättäneet perintönsä, jonka perään Kuopiossa edelleen haikaillaan.

 

Lyhytsyöttöpeliä on KuPSin nykyjoukkueen otteista hankala tunnistaa.

Kansa haluaisi kuitenkin nähdä KuPSin pelaavan tyylillä, joka on nostanut seuran yhdeksi menestyksekkäimmistä suomalaisjoukkueista.

–Kaupunki on täynnä asiantuntijoita, ja pelityyli puhuttaa kaupungilla. Ajoittain on hankalaa perustella siinä tapahtuneita muutoksia, sanoo Hyvärinen.

Hän muistuttaa kuitenkin, että KuPSia arvostelevatkin ihmiset haluavat hyvää seuralle.

–Nykyiselle valmentajalle Esa Pekoselle voisi asettaa kysymyksen, että millaisen perinnön hän jättää valmennuskaudeltaan, Hyvärinen ja Sjöstedt heittävät.

–Tiennäyttäjäksi on saatava kupsilainen kulttuuri; vuosikymmenten teot ja niiden perintö, Hyvärinen ja Sjöstedt patistavat.

KuPS teki sopimuksen Catovicin kanssa