KuPSin on valittava suuntansa

Kuopion Palloseuran on mietittävä, onko Esa Pekonen oikea mies luotsaamaan keltamustia tulevaisuuteen.

KuPSin monisäikeinen kausi sai päätepisteen lauantaina Lahdessa.

Kiivaina syksyn aikana velloneet puheet valmentaja Esa Pekosen asemasta jatkuvat kuitenkin jälkipeleissä.

Pekonen on särmikäs persoona. Miehestä löytyy paljon hyvää, mutta kolikolla on toinenkin puoli.

Tällä hetkellä KuPSin päävalmentajalla on omistaja Ari Lahden vankkumaton luottamus, mutta muut tukijat miehen ympäriltä ovat kaikonneet.

Lahden luottamukselle on vankat perusteet.

Pekonen pelasti massiivisten pelaajavahvistusten myötä keltapaitojen sarjapaikan kaudella 2009. Seuraavana vuonna hän luotsasi KuPSin 31 vuoden tauon jälkeen mitaleille, kun Maarianhaminassa juhlittiin hopeaa.

Kausilla 2011 ja 2012 KuPS raivasi tiensä Suomen cupin loppuotteluun, mutta joutui molemmilla kerroilla poistumaan kentältä hävinneenä.

HJK:n tuplamestaruuden ansiosta KuPS pääsi cupin kakkosenakin eurokentille.

Jo pelaajana kansainvälisten otteluiden ilmapiirissä kuin kotonaan ollut Pekonen on onnistunut eurokentillä myös valmentajana. Vuosi sitten KuPS voitti kotonaan romanialaisen Gaz Metanin, vaikka putosikin lopulta jatkosta. Tänä kesänä KuPS sytytti kaupunkiin pitkästä aikaa kunnon hurmoksen raivattuaan tiensä Eurooppa-liigan kolmannelle karsintakierrokselle. Se oli kuopiolaisen jalkapallohistorian kaikkien aikojen kovin kansainvälinen suoritus, vaikka turkkilaisjätti Bursaspor nousikin kotikentällään 1–0-vierastappiosta jatkopaikkaan.

Mikä siis mättää?

KuPS on Lahden panostusten myötä noussut taloudellisesti takaisin Veikkausliigan suurseurojen joukkoon. KuPSin pelaajabudjetilla seuran asettama pitkän aikavälin tavoite kuuden joukossa pitäisi olla itsestään selvää ja keltapaitojen olla mukana mitalikamppailuissa.

Kahdella edellisellä kaudella KuPS on kuitenkin flopannut pahasti nimen omaan liigassa, vaikka kipusi toki surkean alkukauden jälkeen viime vuonna lopulta kuudenneksi. Europelien ja Suomen cupin otteluiden kaltaisiin tärkeisiin yksittäisiin otteluihin pelaajat ovat syttyneet. Mutta muuten Pekonen ei vanhanaikaisella johtamistyylillään ole saanut joukkuetta taakseen.

Kentän ulkopuolella Pekonen on hauska seuramies. Intohimoinen kehäkettu kestää itseensä kohdistuvaa kritiikkiä ja uskaltaa monesta ammattiveljestään poiketen ajoittain jopa tunnustaa virheensä.

Miehen johtamistapa on kuitenkin saanut joukkueen takajaloilleen. Osa KuPSin pelaajista ei ollut vielä edes syntynyt, kun Pekosen johtamismalli ”management by perkele” oli jo mennyt muodista. Nykypelaajat eivät sitä enää osta. Neljässä vuodessa mitta on tullut täyteen.

Valmennuksellisesti Pekonen tekee liikaa äkkikäännöksiä. Mies heitti harjoituskaudella lanseeratun pelaavamman tyylin romukoppaan ensimmäisten vastoinkäymisten jälkeen, vaikka pelaajahankinnat tehtiin uutta filosofiaa varten. Taitopelaajat eivät sopeutuneet pitkän pallon pelaamiseen, vaan joukkueen suoraviivainen pelitapa näytti katsomoon suorastaan irvokkaalta.

Johtamisongelmien ja antisavolaisen pelitavan ohella kenties huolestuttavin ongelma on se, ettei Pekonen näytä pystyvän kehittämään pelaajia. Tämän kauden joukkueesta yksikään ei nostanut tasoaan, vaikka KuPSin kaltaisissa seuroissa pelaajien kehittämisen pitäisi olla toiminnan keskiössä ja yksi valmennuksen tärkeimmistä kulmakivistä.

Pekosella on sopimusta jäljellä kaksi vuotta, mutta nykyisellä menolla seinä tulee vastaan nopeasti. KuPSin on tulevaisuutensa kannalta nyt tärkeintä miettiä, mitä se haluaa, millaista jalkapalloa se haluaa taitopeliin tottuneelle savolaisyleisölle esittää ja kuka on oikea mies toteuttamaan nämä suunnitelmat. Onko se Esa Pekonen, kenties joensuulaisen Jipon nouseva kyky Jarmo Korhonen vai taitojalkapallon nimiin vannovista liigavalmentajista Antti Muurinen tai Alexei Eremenko?

Siinä riittää miettimistä. Etenkin, kun Pekosella on takataskussaan kauden 2014 loppuun saakka ulottuva sopimus.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.