Tuomas Rannankari kärsi urallaan vakavista aivotärähdyksistä ja univaikeuksista – pelit päättyivät urheilijan parhaassa iässä

Herää paljon kysymyksiä, kun parhaassa iässä oleva huippujalkapalloilija lopettaa uransa täysin yllättäen. Tuomas Rannankari sai tarpeekseen 27-vuotiaana.

A-maajoukkueessakin nähdyn pelaajan uran ennenaikaiselle päättymiselle ei ollut yhtä selkeää syytä, vaikka lopulliseen ratkaisuun vaikuttikin vakava loukkaantuminen.

Puolustuksessa ja keskikentällä viihtynyt pelaaja sai kauden 2018 lopulla kolmannen pahan tällin päähänsä. Aivotärähdyksestä eli tietyn asteen aivovammasta toipuminen ei edennyt alkuunkaan toivotulla tavalla, vaan ongelmat jatkuivat päivästä toiseen.

– Muistan jo ensimmäisen aivotärähdyksen jälkeen, kun yritin mennä asioille Matkuksen ostoskeskukseen, mutta ei siitä tullut mitään. Pääsin pysäköintialueelta sisälle asti, kun kaikki voimat katosivat. Reaktioon saattoi olla osansa myös kirkkailla valoilla, mutta en voinut tehdä muuta kuin ottaa kunnolla kiinni kaiteesta ja yrittää pysyä pystyssä. Sellainen tilanne on hyvin pelottava.

– Eikä se ollut ainoa kerta, kun vastaavaa tapahtui, Rannankari sanoo.

– Kolmannesta tällistä toipuminen oli vielä hankalampaa kuin aiemmin.

Peliuran jälkeen Rannankarin elämään kuuluu perhearkea, opiskelua ja KuPSin naisten valmennusta. Katkeruutta jalkapallokentillä saaduista loukkaantumisista ei ole jäänyt. Kuva: Paula Pohjamo

Heikkouden tunteet olivat vakavimmat merkit pään saamasta kovasta kolhusta. Aivovamma oireili myös salamointina näkökentässä.

– Siinä vaiheessa, kun pyörrytti jo portaiden alkupäässä, ajatus hyvästä jalkapallopelistä oli kaukana.

Rannankari oli toipunut jo kahdesti aiemmin päävammasta.

– Ensimmäisellä kerralla olin menossa harjoittelemaan jo seuraavana päivänä tärskystä. Heti palauttavan harjoituksen alussa tuli huono ja heikko olo pelkästä hölkkäämisestä. Yritin vielä kuntopyörän polkemista, mutta parin minuutin päästä oli luovutettava. Toivuin kuitenkin kohtuullisen nopeasti kuten toisellakin kerralla.

Pääkolhuista ei ole jalkapallossa paljon puhuttu. Rannankari on siinä mielessä poikkeus.

– Kaksi ensimmäistä aivovammaa syntyivät, kun putosin huonosti alas hypyn jälkeen. Osuin molemmilla kerroilla vastustajaan niin, että putosin holtittomasti kenttään ja niska retkahti. Kolmas kolhu tuli, kun vastustaja taklasi minua. Se ei ollut ruma taklaus, mutta oireet sen jälkeen olivat kolmesta kerrasta vakavimmat.

Kovia kokenut pelimies ei rajuista kokemuksistaan huolimatta pidä jalkapalloa lainkaan yhtä alttiina päävammoille kuin esimerkiksi jääkiekkoa.

– Aiheesta voisi kuitenkin keskustella enemmän jalkapallossakin. Lajissa pitää tiedostaa, että pää on kovilla, Rannankari huomauttaa.

– Itselleni oli paljon apua perheestä. Etenkin keskustelut isäni, äitini ja tyttöystäväni kanssa vaikeina hetkinä olivat tärkeitä.

Rannankarin isä on tuomiorovasti Ilpo Rannankari.

Loukkaantuminen 20.9.2015 Veikkausliigan ottelussa Ilvestä vastaan. Kuva: Olli Herranen

Rannankari sai myönteisiä uutisia viime keväänä, kun tutkimuksissa ei löytynyt merkkejä pysyvästä aivovammasta.

– Terveeksi minut on nyt siltä osin todettu.

Lääkärin lausunto oli tervetullut asia, mutta tapahtumien vakavuus ei unohdu.

– Muistan, kun kolmannen tällin jälkeen lääkäri huomautti, että jatkossa kevyemmätkin kontaktit voivat aiheuttaa yhä pahempia ongelmia. Sellainen toteamus pisti väkisin ajattelemaan jalkapallon mielekkyyttä.

Rannankari harkitsi asiaa monelta kantilta.

– Periaatteessa olisi voinut jatkaa uraa, mutta jokainen tälli vaikutti kykyyn pelata tilanteet kovaa loppuun asti. Veikkausliigassa ei voi väistellä. Jos päävammat olisivat olleet ainoat syyt uran lopettamiseen, olisin varmasti hyvinkin katkera.

Kaikki Rannankarin tuntevat tietävät nuoren miehen hymyileväksi herrasmieheksi. Pinnan alla on kuitenkin kuohunut jo paljon ennen kolhuja. Rannankarin koko uraa varjosti uni­ongelma.

– Olen aina ollut huono nukahtamaan ja peliuran aikana ongelma paisui. Jouduin käyttämään nukahtamislääkkeitä. Luulen, että lääkitys vaikutti palautumiseen heikentävästi. Lääke oli kuitenkin aina turvana pelikaudella.

Univaikeudet oli arka aihe urheilijalle.

– En minä puhunut ongelmistani valmentajille kuin hieman kaunistellen. Joidenkin pelikavereiden kanssa puhuimme aiheesta avoimestikin. Vaivasta kertominen olisi voinut vaikuttaa asemaani joukkueessa.

Rannankari haki lääkkeiden ohessa muutakin tukea ammattilaisilta.

Dosentti Henri Tuomilehto on yksi harvoista suomalaisista unihäiriöpotilaita päätyönään hoitavista lääkäreistä.

– Yhteistyö Tuomilehdon kanssa alkoi vuonna 2013. Seuraavat pari kautta menivät hyvin, mutta ei vaiva poistunut kokonaan. Tuomilehto kehotti ongelman ollessa pahimmillaan jäämään välillä pois harjoituksista ja ottamaan rennommin. Se oli varmasti hyvä neuvo, mutta asian esiin ottamiseen valmennuksen kanssa oli liian suuri kynnys.

Opinto-ohjaajaksi parhaillaan opiskeleva Rannankari on miettinyt monta kertaa uniongelmiensa syitä. Kuva: Paula Pohjamo

Rannankari on Kuopion Palloseuran kasvatti. Hän pelasi suuren osan urastaan kotimaisemissa, mutta kävi myös ulkomailla ja haki vielä uutta alkua Tampereen Ilveksessä.

– KuPS ei ollut hanakka jatkosopimukseen, joten tartuin Ilveksen tarjoukseen ennen kautta 2018. Piti kokeilla jotain uutta, koska edellisellä kaudella takki tuntui tyhjälle jo ennen pelien alkua.

Nuori mies lähti Ilvekseen toiveikkaana, mutta edessä olikin painajainen.

– Uniongelmat pahenivat jo hieman ennen Tampereelle muuttoa. Odotin uutta hyvää alkua, mutta ei se mennyt sinne päinkään. Pelaamisesta tuli pelkkää selviytymistä. Talvi meni vielä ihan hyvin, mutta sitten asiat etenivät hiljalleen koko ajan huonompaan suuntaan. Samalla voimistui leipiintyminen koko lajiin.

Rannankarilla oli jo allaan lukuisia kausia junioripeleistä lähtien. Hän havaitsi itsessään vahvoja puutumisen merkkejä.

– Asiat toistuivat vuodesta toiseen ja loppusijoitus oli kauden jälkeen jotakin. Sitten aloitettiin taas pian alusta samalla kaavalla. Jokapäiväisestä työstä pitää nauttia, enkä kokenut enää niin. Aivotärähdys vaikutti merkittävästi lopettamispäätökseen, mutta lopputulos olisi voinut olla sama ilman vammaakin.

Vaaka olisi saattanut kääntyä uran jatkumisen kannalle ilman jatkuvia ongelmia.

– Toipuminen oli raskasta ja palo pelaamiseen sammui. Nautin pukukoppielämästä, mutta kaikki muu alkoi tuntua raskaalle. Ei tuntunut sille, että viitsisi laittaa kroppaa likoon niin kuin huippu-urheilu vaatisi. Jo ennen kauden alkua tiesin, että en selviä peleistä niin hyvin kuin haluaisin. Jos en olisi lopettanut, olisin ainakin pitänyt taukoa jalkapallosta. Mukana oli myös pelkoa siitä, mitä mahdollinen seuraava päävamma voisi aiheuttaa.

Opinto-ohjaajaksi parhaillaan opiskeleva Rannankari on miettinyt monta kertaa uniongelmiensa syitä.

– Suvussa on huonounisuutta. Itse huomasin, että rasitus pahensi ongelmaa. Pelien jälkeen unta oli turha odottaa neljään viiteen tuntiin. Harjoittelukaudella treenikuorma pahensi tilannetta entisestään. Vähillä unilla ei voinut olla terävimmillään ja voi olla, että sen takia kertyi paljon erilaisia loukkaantumisia.

– En osannut viheltää peliä poikki silloin, kun se olisi pitänyt tehdä, Rannankari kertaa.

Rannankarille on tehty laaja unitutkimus kahdesti.

– Uneni on rakenteeltaan normaalia. Ongelma on nukahtamisessa. Vaiva voi liittyä osin persoonaankin, koska pyrin olemaan tunnollinen, pohtiva ja huolehtivainen.

Tuomas Rannankari (vas.) ja Petteri Pennanen hollantilaisessa Twentessä 2009. Kuva: Wesa Koistinen

Rannankarin vaivakirjoon kuului uran aikana myös sydänvaiva.

– Hollannissa minulla oli sellaisia sydämen rytmihäiriöitä, joihin ura olisi voinut tyssätä. Kolmannen operaation jälkeen se vaiva poistui.

Analyyttisena urheilijana Rannankari on pohtinut vaivojaan.

– Oli minulla varmasti huonoa tuuriakin, mutta ehkä kropan kuntokin oli puutteellinen. Uran loppuvaiheessa vaihdoin venyttelyt liikkuvuusharjoitteluun ja lihasvammoja ei enää tullut. Ehkä venyttelyä on kyseenalaistettu ihan syystäkin.

Pelaajaurasta jäi Rannankarille paljon hyviä muistoja, mutta myös ajateltavaa arvomaailmaan.

– Huippu-urheilu ei ole terveellistä. Se ei todellakaan ole terveysliikuntaa.

– Omaa työuraa ajatellen saattaa olla hyvä, että olen käynyt läpi hankalia kokemuksia. Vastoinkäymiset ovat kasvattaneet henkisesti.

Hyvät muistot korvaavat kuitenkin paljon.

– Katkeruutta ei jäänyt. Olen pikemmin kiitollinen jalkapallolle kaikesta, mitä se on antanut minulle. Nyt olen mukana KuPSin naisten valmennuksessa ja se on todella mukavaa. Jalkapallo on hieno asia, mutta paloa kilpatasolla pelaamiseen minulla ei ole.

Profiili

Tuomas Rannankari

Syntynyt 21.5.1991 Kuopiossa.

Aikuisuralla laitapuolustaja.

Seurat: KuPS, FC Twente U21, Greuther Fürth II, Ilves ja Warkaus JK.

Poikien ja nuorten maajoukkueet: U15 (4 ottelua), U16 (11), U17 (9), U18 (8) ja U21 (7).

Miesten maajoukkue: kaksi A-maaottelua ja yksi B-maaottelu.

Saavutukset: Veikkausliigan hopea (KuPS 2017).

Muuta: Parisuhteessa, muutaman kuukauden ikäinen lapsi.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Rannankari oli tuttu näky Suomen poikamaajoukkueissa

Uusimmat

Jalkapallo

KuFu98 avasi voittotilinsä

Tehokkaasti talvehtineen KuPSin Niskanen: "Pelisuunnitelma, aggressiivinen prässi korkealta, toimi juuri kuten halusimme"

Otteluseuranta: KuPS otti vakuuttavan startin kauteen – ratkaisi ottelun 15 ensimmäisen peliminuutin aikana

Kommentti: KuPSilla on vielä ässä hihassa

KuPSin uusi kapteeni on ajoituksen mestari, joka pelaa nöyrästi joukkueelle: "Omalla pelillä ei ole niin väliä, kunhan voitamme"

Jipon Joona Hiltunen kuritti kolmesti KuFua

HJK rokotti armotta KuPSin virheistä – Gentjana Rochi maalasi kahdesti ja lensi suihkuun

KuPSin mestaripelaaja loukkaantui – kausi todennäköisesti ohi

KuPS menetti kolmesti johtonsa – Inter Suomen cupin välieriin rankkareilla

33 mestarien liigan ottelua pelannut Bortan vahvistaa KuPSin naisten keskikenttää

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.