Onko huikea sivurajaheittokuvio Islannin ase Ranskaa vastaan?

Islannin menestymistä EM-kisoissa pidetään jymypaukkuna, vaikka kyse on itse asiassa vain venymisestä. Ei sellaista ryhmää voi kutsua superyllättäjäksi, joka varmistaa lopputurnauspaikkansa monta kierrosta ennen karsinnan päätöstä, voittaa Hollannin kahdesti ja kukistaa sekä Tshekin että Turkin.

Islanti on toki pelannut kykyjensä ylärajoilla ja valmentaja Lars Lagebäckin johdolla viikinkien jälkeläiset ovat näyttäneet, että joukkueessa on paljon enemmän voimaa kuin nipussa yksilöitä.

Seuraavana viisi syytä, miksi Islanti pudottaa sunnuntaina Ranskan jatkosta.

1 Joukkuehenki on rautaa

Islannin joukkue on oikealla tavalla aggressiivinen ryhmä, jossa jokainen tukee toistaan. Ryhmässä ei ole diivailevia tähtiä, jotka sotkisivat harmonian. Joukkue saa kaikista onnistumisista voimaa ja asenne toisia kohtaan on koko ajan pelkästään kannustava tai korkeintaan ohjaava. Ajatus menestymisestä on yhteinen ja sitä vaativaa työtä kaikki ovat valmiita tekemään. Epäonnistumiset eivät hetkauta joukkuetta, kuten nähtiin Englantia vastaan. Wayne Rooneyn nopea maali vain lisäsi kierroksia Islannin riveissä, vaikka jalkapalloa seuraava maailma ennätti tuudittautua muutaman minuutin Englannin maalijuhlien odotteluun.

2 Ranskalaiset tiuskivat

Ranskan taitotaso on korkeampi kuin Islannin. Näissäkin kisoissa on nähty, että voittaminen on kiinni paljon muustakin kuin osaamisesta. Islanti vetää pelistä toiseen kykyjensä ylärajoilla, mutta parasta Ranskaa ei todennäköisesti ole vielä nähty, vaikka Gallian kukkojen lauma onkin ajoittain ollut häikäisevä. Ranskan ongelma on henkisen kantin heikkous. Paineet kotiyleisön edessä ovat valtavat ja tilanne kiristyy sitä mukaa, kun Islanti onnistuu varjelemaan maalinsa. Se on selvää, Ranska hallitsee palloa. Toinen juttu on se, syntyykö tulosta. Jos Islanti kestää ensimmäisen 20 minuutin paineen ilman takaiskuja, Ranskan riveissä alkaa toisten osoittelu ja monenlainen kitinä. Se on sama kuin heittäisi bensiiniä Islannin liekkeihin. Islannin itsevarmuus kasvaa sitä mukaa, kun isäntien tuska kasvaa.

3 Sivurajaheittokuvio on huikea

Islannin maalipaikat tulevat erikoistilanteista ja niissä pienen saaren joukkue on loistava. Sivurajaheittokuvio on kaikkien tiedossa, mutta islantilaiset tekevät sen niin hyvin, että hyvin valmistautunut vastustajakaan ei kovin usein pysty estämään vaaratilanteen syntymistä. Joukkueen kapteenin Aron Gunnarsonin pitkät sivurajaheitot löytävät säännöllisesti toisen kahdesta kohdepelaajasta. Sitä seuraa jatko, jonka kohteina on useita pelaajia. Seuraavassa vaiheessa vastustajan maalilla onkin vähintään paniikki päällä ellei joku Islannin pelaaja ole jo juoksemassa kohti vaihtopenkkiä juhlimaan maalia. Myös Islannin kulmapotkut ovat erittäin vaarallisia, mutta ennen kaikkea sivurajaheiton merkitystä kannattaa korostaa. Joskus takavuosina Suomen maajoukkuekin älysin peittää puutteitaan käyttämällä Aki Lahtisen pitkiä sivurajaheittoja, mutta nykyään harvat joukkueet hyödyntävät tätä erikoisominaisuutta. Se on yllättävää, koska sivurajaheitto on parhaimmillaan paljon tarkempi kuin jalalla annettu keskitys.

4 Onni suosii rohkeaa

Islannin tavaramerkiksi on muodostunut kannattajia myöten rohkea esiintyminen. Tunnetusti onni suosii rohkeaa. Chris Anderson ja David Sally tulivat kirjassaan Numeropeli siihen tulokseen, että onnen merkitys jalkapallopelissä voi olla jopa 50 prosenttia. Onnen tuoman edun suovat islantilaisille varmasti lähes kaikki muut kuin ranskalaiset.

5 Koko kansan juttu

Erilaisissa lähteissä on esitetty tietoja, että jopa yli 99 prosenttia islantilaisista näki neljännesvälieräottelun Englantia vastaan. Luku kuulostaa hurjalle, mutta jalkapallomenestys on joka tapauksessa koko kansakunnan juttu. Maan noin 330 000 asukkaasta noin 30 000–40 000 kannattajaa on ollut seuraamassa kisoja paikan päällä Ranskassa. Suomesta pitäisi löytyä vastaavassa tilanteessa noin 600 000 kisaturistia. Joukkue on imenyt kannatuksesta tekemiseensä kaiken mahdollisen. Kisojen ikimuistoisimpia hetkiä on se, kun joukkue ja kannattajat esittivät yhdessä Englanti-voiton jälkeen uhmakkaita viikinkihuutoja. Uuden-Seelannin rugbyotteluista tuttu haka-sotatanssi on ainakin hetkeksi jäänyt kakkoseksi urheilutapahtumissa.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Kuinka Islannin menestys on noteerattu savolaisten jalkapalloihmisten keskuudessa?