Kaivon huoltaminen mökillä tai kotipihalla unohtuu monilta – usein vasta selkeä muutos veden värissä, hajussa tai maussa havahduttaa toimimaan

Kaivon kunto kannattaisi tarkistaa vuosittain. Ritva Siltalahti / LEHTIKUVA

Janita Virtanen / STT

Suomessa saadaan juomavettä arviolta miljoonasta kaivosta. Suurin osa kaivoista löytyy kesämökeiltä, mutta myös sadoissa tuhansissa suomalaiskodeissa juodaan kaivovettä. Valtaosa kaivon omistajista laiminlyö kaivonsa huoltotoimenpiteet – oli sitten kyseessä mökki- tai kotikaivo, kertoo Suomen Vesiyhdistyksen hajavesihuoltojaoston asiantuntija Pertti Virtanen.

– Valtakunnallinen kaivovesitutkimus on vuodelta 1993. Silloin 80 prosenttia suomalaiskaivoista oli huonossa kunnossa. Nyt 27 vuoden jälkeen voin sanoa, että tilanne ei ole muuttunut juurikaan paremmaksi. Kaivot tuppaavat unohtumaan, Virtanen toteaa.

Virtasen mukaan kaivo mielletään helposti itsestäänselvyydeksi, ja usein vasta selkeä muutos veden värissä, hajussa tai maussa havahduttaa selvittämään kaivon kunnon ja veden laadun.

Tarkistusta suositellaan joka vuosi

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) Asiantuntijamikrobiologiayksikön johtavan tutkijan Ilkka Miettisen mukaan kaivon kunto kannattaisi tarkistaa vuosittain. Tarkistamiseen riittää silmämääräinen arvio kaivon sisä- ja ulkopuolisista rakenteista sekä kaivoa ympäröivästä maastosta.

Maaston tulee viettää kaivosta poispäin. Tyypillistä on, että esimerkiksi kaivon kansi voi alkaa vuotaa. Silloin kaivoon pääsee sadevettä, lumien sulamisvettä tai mahdollisesti jopa pieniä eläimiä. Kannen korjaamisen jälkeen kaivo pitää puhdistaa perusteellisesti.

Jos kaivosta tai kaivovedestä ei löydy selkeitä vikoja, Pertti Virtasen mukaan riittää, että kaivolle tekee neljän vuoden välein ylläpitohuollon: painepesun, lietteiden poiston, imuroinnin sekä hiekkojen ja kalkkien vaihdon.

– Ajan kuluessa kaivon rakenteisiin ja pohjalle syntyy saostumia, jotka ovat hyviä kasvualustoja mikrobeille. Jos kaivoa ei puhdisteta säännöllisesti, saostumat alkavat jossain kohtaa näkyä juomaveden laadussa, Virtanen sanoo.

Veteen voi liueta maaperästä metalleja

THL:n Asiantuntijamikrobiologiayksikön erikoissuunnittelija Outi Zacheus suosittelee tutkituttamaan kaivoveden laadun kolmen vuoden välein tai vielä useammin, jos kaivoveteen tulee haju-, maku- tai värimuutoksia. Veden laatu olisi tärkeä selvittää myös aina silloin, kun uusi kaivo otetaan käyttöön.

Zacheuksen mukaan kaivoveteen voi liueta maaperästä esimerkiksi metalleja, kuten rautaa, mangaania tai fluoridia. Mangaani on suurina määrinä haitallista etenkin lapsille. Sen on todettu olevan yhteydessä lasten oppimis- ja käyttäytymishäiriöihin ja hienomotoriseen kömpelyyteen.

Suuret rautamäärät taas voivat ärsyttää vatsaa. Kaivoissa, joissa on paljon rautaa, on usein myös paljon mangaania. Suuret annokset fluoridia puolestaan ovat haitaksi hampaille ja luustolle.

Kaivovedestä, johon on kertynyt paljon saostumaa, saattaa Pertti Virtasen mukaan löytyä myös ulosteperäisiä bakteereja. Ne voivat olla terveysriski etenkin perussairaille ja ikäihmisille.

– On hyvä muistaa, että väritön, hajuton ja mautonkin vesi voi olla juomakelvotonta, joten säännöllisiä kaivovesitutkimuksia ei pidä unohtaa, Virtanen painottaa.

Jopa tuhat vuotta vanhaa vettä

Kaivovesi muodostuu muutamien kymmenien metrien säteellä kaivosta, yleensä ylärinteessä. Jos kaivon lähistöllä tapahtuu muutoksia maaperässä, kannattaa seurata kaivon tilannetta, kertoo Virtanen.

Jos alueella rakennetaan esimerkiksi teitä tai jätevesijärjestelmiä tai levitetään lannoitteita, ne voivat vaikuttaa pohjaveteen.

– Viime vuosina ovat yleistyneet tapaukset, joissa kompostista tehtyä multaa on levitetty tontille, ja samalla on onnistuttu saastuttamaan myös pohjavesi. Kaikki mitä laitetaan kaivoveden muodostumisalueelle, kulkeutuu sadeveden mukana pohjaveteen ja sitä kautta myös kaivoveteen, Virtanen huomauttaa.

Hänen mukaansa noin 30 prosenttia suomalaiskaivoista on porakaivoja. Loput ovat pääosin rengaskaivoja. Virtasen mielestä porakaivojen huonoista puolista puhutaan liian vähän.

Pohjavesi on yleensä laadultaan parasta noin viiden metrin syvyydessä. Porakaivot taas ulottuvat usein sadan metrin syvyyteen, jolloin kaivovesi voi olla Virtasen mukaan jopa tuhat vuotta vanhaa. Viisi metriä syvissä rengaskaivoissa vesi on korkeintaan muutamia kuukausia vanhaa.

– Porakaivoista voi pahimmillaan löytyä esimerkiksi radonia, arseenia tai uraania, joihin liittyy merkittäviä terveysriskejä. Kaikissa kaivotyypeissä on kuitenkin omat hyvät ja huonot puolensa ja niitä kannattaa vertailla jo veden hankinnan suunnitteluvaiheessa, Virtanen sanoo.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.