Sinilevää on havaittu Suomen järvillä ja merialueilla vain muutamalla havaintopaikalla ja pieniä määriä. Tämä oli tilanne, kun valtakunnallinen leväseuranta käynnistyi kuluvalla viikolla.
Merialueilla sinilevää löytyi nyt yhdeltä paikalta itäisellä Suomenlahdella. Havainto tehtiin Haapasaaren vesillä.
Järvillä ei ole alkukesäisin tyypillisesti havaittu juurikaan sinilevää. Seurannan ensimmäisen viikon mittauksissa sitä löytyi vähäinen määrä Vesijärven pohjoisosista Päijät-Hämeen Asikkalassa sekä Sastamalan Houhajärvestä Pirkanmaalla. Vähän sinilevää on havaittu niin ikään Hankasalmella Keski-Suomessa.
Levälautoiksi saattaa erehtyä luulemaan rannoilla nyt nähtäviä kellertäviä, kelluvia lauttoja. Ne ovat kuitenkin muodostuneet havupuiden siitepölystä.
Sinilevätilannetta seuraa valtakunnallisesti Suomen ympäristökeskus (Syke). Ely-keskukset julkaisevat alueellisia sinilevätietoja. Uimarantojen sinilevätilannetta seuraavat kunnat ja kaupungit.
Perämerellä leväriski vähäinen
Alkukesän sää vaikuttaa ratkaisevasti sinileväkukintojen alkuun. Yleensä varsinainen sinileväkausi alkaa aikaisintaan juhannuksen jälkeen, Syke toteaa.
Kesän myöhemmissä vaiheissa sinilevää on syytä varoa. Erityisen suotuisat sääolot, eli lämmin ja aurinkoinen sää, voivat aiheuttaa isoja sinileväkukintoja.
Syke arvioi, että voimakkaiden ja laajojen sinileväkukintojen riski on tänä kesänä itäisellä Suomenlahdella ja Itämeren pääaltaalla osalta hieman suurempi kuin se oli kesällä 2020.
Keskimääräisissä sääoloissa tämän kesän leväriski on Itämeren pääaltaan pohjoisosassa ja Saaristomerellä huomattava. Itäisellä Suomenlahdella ja lähes koko Selkämerellä leväriski on kohtalainen ja Perämerellä vähäinen.
Suomen merialueella sinileväkukinnon huippu osuu heinäkuulle ja elokuun alkuun. Levälauttoja voi silti havaita vielä pitkälle syksyyn.
Sisävesien ja merialueiden sinilevätilannetta voi seurata Järviwiki -verkkopalvelusta, joka löytyy osoitteesta www.jarviwiki.fi .