Koronarokotteen annosväliä voidaan lyhentää kunnissa, mikäli rokotteiden saatavuus alueella on hyvä, eikä annosvälin lyhentäminen viivästytä kenenkään muun ensimmäisen rokoteannoksen saamista.
Annosväliä voidaan lyhentää korkeintaan 8 viikkoon. Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos (THL) suosittelee kuitenkin edelleen, että väli olisi 12 viikkoa mRNA-rokotteissa eli Pfizerin ja Modernan rokotteissa.
Miten koronavirusta vastaan saa parhaan mahdollisen suojan? Onko parempi odottaa 8 vai 12 viikkoa?
– Kahdeksan ja 12 viikon rokotusvälillä ei ole merkittävää eroa muodostuvan suojan kannalta, vastaa THL:n tutkimuspäällikkö Merit Melin.
Melinin mukaan tutkimuksissa on nähty, että pidempi annosväli tuottaa paremman immuunivasteen eli sen, mitä voidaan mitata, kun vasta-aineita mitataan sekä mahdollisesti paremman, pitkäaikaisemman suojan eli sen, mitä havaitaan eli ilmeneekö rokotetuilla tartuntoja tai vakavaa tautia.
Kun rokotusten väli on 12 viikkoa, vasta-aineiden määrä verenkierrossa ehtii kuitenkin laskea ennen toista rokoteannosta.
Vasta-aineiden lisäksi myös T-soluihin perustuvalla soluvälitteisellä immuniteetilla on todennäköisesti merkitystä suojassa vakavaa tautia vastaan.
– Korkea neutraloivien vasta-aineiden pitoisuus verenkierrossa ja limakalvoilla on todennäköisesti merkityksellinen erityisesti suojassa virustartuntaa vastaan, mikä on olennaista tilanteessa, jossa tarttuvampi deltavirus on valtaviruksena, Melin kertoo.
Tämänhetkinen THL:n 12 viikon suositus annosvälistä perustuu siten siihen, että rokotuksia ei ole niin paljon, että kaikkien kakkosrokotusta voitaisiin aikaistaa.
Suomessa noudatettiin aluksi myyntiluvan mukaista lyhyempää annosväliä.
Pidempään 12 viikon annosväliin siirryttiin helmikuussa. Pidennetty annosväli poikkeaa lääkevalmistajien valmisteyhteenvetojen mukaisista 3 tai 4 viikon annosväleistä.
– Pidennetyn, 12 viikon annosvälin, ensisijainen tarkoitus Suomessa on ollut, että mahdollisimman monelle voidaan tarjota ainakin yhden rokoteannoksen tuottama suoja.
Yhdellä annoksella saadaan jo merkittävää suojaa vakavaa, sairaalahoitoa vaativaa tautia vastaan.
Toissijaisesti syynä oli tieto siitä, että pidemmällä annosvälillä voidaan saada aikaiseksi parempi pitkäaikainen suoja.
Esimerkiksi Yhdysvalloissa on noudatettu valmisteyhteenvedon mukaista annosväliä, jota käytettiin tutkimuksissa, joiden perusteella rokotteet saivat myyntiluvan.
Melinin mukaan pidemmällä rokotusvälillä (6–14 viikkoa) on brittitutkimuksessa nähty saatavan kaksinkertaiset neutraloivien vasta-aineiden pitoisuudet verrattuna lyhyempään rokotusväliin (2–5 viikkoa) variantteja, myös deltavarianttia vastaan.
Vasta-aineiden määrässä on kuitenkin huomattavaa vaihtelua yksilöiden välillä.