Työehtoja lähdetään sopimaan poikkeuksellisessa asetelmassa, mutta tutkijoiden mukaan sen vaikutusta tulevaan on vaikea ennustaa – "En uskaltaisi julistaa keskitettyä järjestelmää pysyvästi kuolleeksi"

Etlan tutkimusjohtajan mukaan näyttää epätodennäköiseltä, että teknologiateollisuuteen saataisiin uudet työehtosopimukset ennen vanhojen umpeutumista. Mikko Stig / LEHTIKUVA

Ilkka Hemmilä, Tuomas Savonen / STT

Työmarkkinahistoriaan perehtynyt tutkija ei julistaisi keskitettyä sopimusjärjestelmää pysyvästi kuolleeksi, vaikka alkavalla työmarkkinakierroksella otetaan reipas askel kohti paikallista sopimista.

Yliopisto-opettaja, filosofian tohtori Maiju Wuokko Turun yliopistosta kuitenkin sanoo, että järjestelmä työehtojen sopimiseksi muuttuu varmasti erilaiseksi.

– Työnantajan tavoitteena on ollut 1970- ja viimeistään 80-luvulta asti saada lisättyä paikallista sopimista. Se on vienyt 40–50 vuotta, että periaatteellinen tavoite on saatu vietyä käytäntöön asti, Wuokko sanoo STT:lle.

Wuokko kuvailee, että työnantajaleiri on 2000-luvun ajan pienin askelin mutta määrätietoisesti pyrkinyt kohti paikallista sopimista. Esimerkiksi työnantajien keskusjärjestö EK luopui neuvotteluroolista viime vuosikymmenellä.

Muutos keskittyy merkittäviin aloihin

Vauhtia kehitykseen saatiin vuosi sitten, kun työnantajajärjestö Metsäteollisuus ry ilmoitti luopuvansa kokonaan työehtojen sopimisesta. Vastuu syystalven neuvotteluissa on yksittäisillä yrityksillä.

Keväällä puolestaan Teknologiateollisuus siirsi neuvotteluvastuun uuteen yhdistykseen, Teknologiateollisuuden työnantajat ry:hyn. Järjestelyn tarkoitus on, että yritykset voivat itse valita, osallistuvatko ne valtakunnalliseen sopimukseen vai neuvottelevatko ne yrityskohtaisen sopimuksen.

Vaikka murros on tapahtunut vain kahdella alalla, Wuokko pitää sitä merkittävänä. Samalla linjalla ovat tutkimusjohtaja Antti Kauhanen Elinkeinoelämän tutkimuslaitokselta (Etla) ja erikoistutkija Merja Kauhanen Palkansaajien tutkimuslaitokselta (PT).

Tutkijat huomauttavat, että alat ovat molemmat vientivetoisia ja siksi merkittäviä Suomen taloudelle. Lisäksi varsinkin teknologiateollisuus sopii työmarkkinakierroksen alkupäässä, joten se myös asettaa standardin muille.

Kolmikon mukaan on kuitenkin vaikea arvioida, millainen vaikutus lopulta muutoksella on.

– Näillä aloilla on suuri periaatteellinen merkitys, mutta on ihan totta, että muutoksen laajuutta ei kannata liioitella. Teknologiateollisuudessa on edelleen paljon yrityksiä, jotka haluavat edetä valtakunnallisella tasolla, Wuokko sanoo.

Tilanne vaikea teknologiateollisuudessa

Työntekijäpuolella uudenlaista kierrosta ei ole tervehditty ilolla. Esimerkiksi SAK:n puheenjohtaja Jarkko Eloranta on ennakoinut, että neuvottelujen hajauttaminen lisää työtaistelujen riskiä.

Perjantaina palkansaajia edustava Teollisuusliitto sanoi, että Teknologiateollisuuden työnantajat ry:ssä ei ole riittävästi jäsenyrityksiä, jotta työehtosopimusneuvotteluita voitaisiin aloittaa.

Etlan Kauhasen mukaan Teknologiateollisuuden tilanne on hankala. Alan työehtosopimukset umpeutuvat marraskuun lopussa.

– Kyllähän tässä vaiheessa alkaa näyttää aika epätodennäköiseltä, että uudet sopimukset olisi neuvoteltu valmiiksi ennen sitä päivämäärää, kun vielä ei ole päästy edes aloittamaan, eikä ole selvää, millä edellytyksillä neuvottelut aloitetaan.

Jos teknologiateollisuuden uuteen järjestöön ei saada riittävästi jäseniä, alalle ei saada yleissitovaa sopimusta.

– Sitten ruvetaan kaikkialla neuvottelemaan yrityskohtaisesti. Siinä onkin sitten aika paljon neuvotteluita, Kauhanen sanoo.

Wuokon mukaan vaikeuksien korostamisessa ei sinänsä ole mitään uutta.

– Ainahan neuvottelut täytyy vähintään kuvata vaikeiksi, ihan jotta omalle joukolle saadaan perusteltua kompromissit, joita joudutaan tekemään.

Keskittämisestä myös hyötyä yrityksille

Wuokko sanoo, ettei paikallinen sopiminen ole työnantajillekaan oikotie onneen. Hyvä taloussuhdanne luo painetta tuntuviin palkankorotuksiin.

PT:n Kauhanen puolestaan muistuttaa, että keskitetystä sopimisesta on ollut monenlaista hyötyä työnantajillekin. Hän viittaa tutkimuksiin, joiden mukaan palkkakoordinaatio johtaa parempaan työllisyyteen ja alhaisempaan työttömyyteen.

– Palkkakoordinaation avulla pystytään paremmin sisäistämään kustannuskilpailukykytekijät, Kauhanen arvioi.

Wuokon tavoin Merja Kauhanen ei usko työmarkkinajärjestelmän äkilliseen kokonaismuutokseen. Hänen mukaansa kaikki yrityksetkään eivät halua neuvotella paikallisesti työehdoista.

Turun yliopiston Wuokko kuitenkin näkee, että jos työnantajaleiri onnistuu laatimaan sopimukset paikallisesti, työnantajilla on aiempaa hankalampaa käyttää joukkovoimaa.

– Voi olla, että työnantajapuolella on halua lähteä liikkeelle kohtuullisen avokätisellä sopimuksella, jotta mukaan saadaan omaa väkeä ja palkansaajia. Kovempia tavoitteita ryhdytään viemään läpi vasta myöhemmin, kun sopiminen on viety paikalliselle tasolle, Wuokko sanoo.

Kommentoi

Uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut