Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Mimmit koodaa -ohjelmasta tuttu Milja Köpsi, 46, tuli nuorena äidiksi, erosi uskonnollisesta yhteisöstä ja haluaa nyt lisää naisia it-alalle

Milja Köpsi on tullut tunnetuksi Mimmit koodaa -ohjelmasta, jossa kannustetaan naisia heittäytymään it-alalle ja kaikkia ihmisiä luopumaan yksipuolisista käsityksistään informaatioteknologia-alasta.

Milja Köpsin oma tie toistatuhatta kuulijaa vetävien it-tapahtumien luotsaajaksi ja satojen alanvaihtajien idoliksi on kulkenut monenlaisten mutkien ja käänteiden kautta.

Hän, jos kuka, pystyy olemaan esikuvana siinä, että kuva kellarissa koodaavasta sosiaalisesti rajoittuneesta it-nörtistä ei suinkaan vastaa ammattikunnan kirjoa.

– Ihmisillä ei ole vain yhtä roolia tai yhtä puolta. Voin sanoa, että teknologia-asiantuntija ja humanisti voivat olla todella lähellä toisiaan. Voit tykätä kauniista asioista ja olla yhtä aikaa teknologiasta kiinnostunut.

Näin juuri on Milja Köpsinkin elämässä: hän on saavuttanut Italiaa ja erityisesti Roomaa koskevilla matkablogeillaan ja verkossa luettavissa olevalla matkaoppaalla ritarin arvon Italian suurlähetystöltä.

– Se on vain yksi esimerkki siitä, miten elämässä kaikkia asioita ei voi todellakaan suunnitella eikä edes arvailla tapahtuvaksi, hän hymyilee.

Outokummussa jehovantodistajien yhteisössä nuoruusvuosiaan viettänyttä Miljaa ei kannustettu opiskelemaan eikä viety ulkomaille. Rahaa oli niukasti, koska isän mukaan jumalanvaltakunnan eteen tehtävä työ oli tärkeintä.

– Pääsin äitini kanssa ensimmäiselle ulkomaanmatkallemme Roomaan 25-vuotiaana. Äitini poti huonoa omaatuntoa, kun minä ja veljeni emme olleet lapsina päässeet ulkomaille.

Se matka mullisti Milja Köpsin elämän monelta osin. Italian lämmössä hänen aistinsa avautuivat kauneudelle, taiteelle ja luonnolle. Jopa tuoksut ja kaikki muukin tuntuivat niin erilaisilta kuin kotimaassa Suomessa.

Jo siihen mennessä nuoren Milja Köpsin elämä oli ollut kahden pienen pojan hoitamista Vantaalla. Äidiksi hän päätyi nuorella ikää, koska ei tiennyt, mitä muutakaan olisi voinut siinä tilanteessa tehdä.

Hän iloitsee kahdesta upeasta, nyt jo aikuisesta pojastaan, vaikka joutuukin myöntämään, ettei heidän syntyessään ollut valmis äidiksi. Samalla lailla hänen oma äitinsä oli alkanut odottaa Miljaa ollessaan 19-vuotias.

Outokummun yläasteelle oppiaine nimeltä atk tuli valinnaisaineeksi 1990-luvulla. Milja Köpsi haki tunneille, ja paikat täyttyivät nopeasti.

– Opinto-ohjaaja tuli minulta kysymään, voisinko antaa paikkani pojalle ja mennä konekirjoitukseen. Totta kai suostuin. Siitä suostumisesta minua on nyt myöhemmin syyllistetty sosiaalisessa mediassa, mutta mitä tekee 14-vuotias outokumpulainen uskonnollisen perheen lapsi, jolle on opetettu auktoriteettien kunnioitusta!

Milja Köpsi puhuu vauhdikkaasti ja tunteikkaasti.

Ajattelen, etten turhaan lusinut sitä aikaa, vaan käännän sen nyt omaksi tai toisten hyödyksi.

Milja Köpsi

On helppo ymmärtää, että hänen koulutuksensa vetävät satoja ihmisiä. Hän ei syyllistä nuoria heidän valinnoistaan tai epätietoisuudestaan eikä sälytä heille vastuuta siitä, että it-alalla työskentelevistä edelleen vain 30 prosenttia on naisia.

– Syytän yhteiskuntaa, joka on täynnä epätasa-arvoa. Jo vastasyntyneestä ihmisestä aletaan odottaa, että hän vastaisi tiettyä mielikuvaa tytöstä tai pojasta.

Lisäksi on Köpsin mukaan runsaasti sosiaaliseen asemaan, taloudelliseen tilanteeseen, koulutukseen ja niin edelleen liittyvää epätasa-arvoa.

– Esimerkiksi syövän kehittymisen ratkaisussa jossakin kehittyvässä maassa voisi olla ratkaisun avaimet, kunhan siellä olisi tasavertaiset mahdollisuudet koulutukseen ja heidät otettaisiin mukaan tutkimusyhteisöihin.

Samaa mukaan ottamisen periaatetta Köpsi ajaa teknologia-alalle ja yritysmaailmaan.

– Yrityksillä ei ole varaa sulkea järjetöntä määrää ihmisiä ulkopuolelle. Teknologia-ala on esimerkki valkoisen nuoren miehen ammatiksi leimatusta alasta. Silloin ei ymmärretä lainkaan, miten palvelut syntyvät ja samalla menetetään innovaatioita ja valtava määrä osaamista sekä tekemisen intohimoa.

Köpsiä harmittaa, että yritysjohtajat palkkaavat helposti lähinnä itsensä näköisiä ihmisiä. Siitähän syntyy pelkkää yksipuolisuutta.

Köpsin oma tie on tästä onnekas poikkeus. Hän päätyi työttömänä ollessaan jakamaan tonttulakki päässään joululahjaviinipulloja. Kyse oli 600 ohjelmistoyrityksen johdon yhteisöstä.

– Seuraavaksi minua jo kysyttiin Ohjelmisto- ja e-business ry:n sosiaalisen median päivittäjäksi. Enhän minä siinä vaiheessa tajunnut toimialasta mitään, mutta esihenkilöni, toimitusjohtaja Rasmus Roiha on sellainen, joka haluaa ihmisten oppivan asioita. Hän alkoi tehdä kanssani tapahtumia, ja niissä olemme hitsautuneet yhteen juuri erilaisuutemme takia.

Köpsin neuvo kaikille ja erityisesti urallaan hapuileville on, että asioita ei tapahdu, ellei lähde liikkeelle ja kohtaa kaikkia ihmisiä kunnioittavasti.

– Et koskaan tiedä, missä tapaat heidät uudelleen.

Köpsin joulupukkikeikka on malliesimerkki siitä, että tilanteet vaihtelevat. Hän kyllä muistaa, miten lahjantuojatonttua kohdeltiin.

Rankat nuoruuden kokemukset, esimerkiksi uskonnollisesta yhteisöstä 25-vuotiaana eroaminen ja myöhemmin kahden pojan yksinhuoltajana väkivaltaiseen parisuhteeseen ajautuminen, ovat tehneet Milja Köpsistä entistä rohkeamman.

Hän sanoo kohdanneensa myös paljon hyviä ihmisiä ja haluaa siksi laittaa hyvän kiertämään. Hän haluaa myös uskoa ja luottaa ihmisiin edelleen.

Vapaaehtoistyötä hän tekee vähemmistöjen ja päihdekuntoutujien keskuudessa. Hän näkee, ettei ole vähemmistöjen asia ajaa itselleen samoja oikeuksia, jotka valtaväestölle lankeavat itsestään.

– Mehän elämme etuoikeutettujen kuplassa. Meidän tehtävämme on vaatia yhteiskuntaa muuttumaan niin, että täällä hyväksytään seksuaaliset vähemmistöt, maahanmuuttajat ja kaikki. En voi käsittää minkäänlaista rasismia.

Köpsi tuhahtelee, että millähän meriiteillä joku Suomessa voi pitää itseään muista kulttuureista tulevien yläpuolella. Meillähän on sen sijaan paljon opittavaa meitä vanhemmista kulttuureista tulevilta.

Italian ja sen antiikin historian lisäksi Istanbul on Köpsille rakas paikka. Valitettavasti nyt hän joutuu Turkkia boikotoimaan maan valtionjohdon takia.

Tällä hetkellä 46-vuotias Milja Köpsi tuntee itsensä vapaammaksi kuin koskaan aiemmin. Hänen puolisonsa hyväksyy hänet juuri sellaisena kuin hän on.

Hän ei pelkää ihmisiä eikä esiintymistä.

– Olen tehnyt henkistä duunia oppimiseni ja itsetuntoni kanssa. Nykyään ymmärrän oman arvoni enkä enää anna kenenkään kyykyttää itseäni. Enkä halua mennä mihinkään kaappiin ja elää elämää, joka ei olisi itseni näköistä.

Väkivaltaisesta parisuhteesta selviytymisestä hän on puhunut, jotta se kokemus koituisi toisten hyödyksi. Väkivaltaisuutta ei tunnisteta helposti heti, ja monesti siitä seuraa itsensä syyttelyä.

– Ajattelen, etten turhaan lusinut sitä aikaa, vaan käännän sen nyt omaksi tai toisten hyödyksi.

Nuorille olisi hänen mukaansa tärkeätä tarjota erilaisia ammatillisia vertaisesikuvia. Yksi sellainen on ohjelmoinnin opettaja ja puhuja Linda Liukas. Milja Köpsi edustaa toisenlaista tyyliä haalareissaan.

– Uskonnollisessa yhteisössä pidettiin hameita, ja itselleni se ei ollut kotoisa vaate, enkä osaa niitä vieläkään käyttää. Sukupuolistereotypiat vahingoittavat paitsi tyttöjen elämää myös miehiä yhtä lailla. Voiko kaunis vaaleanpunaiseen pukeutunut nainen olla älykäs ja saako mies ratsastaa?

Jos tällaisten kysymysten esittäminen tulisi tarpeettomaksi, maailma olisi jälleen piirun verran parempi paikka.

– Pukukoodit vähentävät yksilöllisyyttä. Aivan kuten armeija osoittaa: siellä ollaan osa massaa, Milja Köpsi pohtii, miksi vaatteilla ylipäänsä on sukupuoli.