Peloton avustustyöntekijä löysi tavallisen elämän Kongosta korruptiosta ja levottomuuksista huolimatta.
Harva suomalainen on käynyt Kongon demokraattisessa tasavallassa, saati asunut ja ollut siellä töissä, kuten Marjo Mäenpää.
Kongossa on ollut isompia ja pienempiä aseellisia konflikteja jo lähes kolmekymmentä vuotta. Viime vuosina levottomuudet ovat keskittyneet Itä-Kongon alueelle, jossa toimii lukuisia erilaisia aseellisia kapinaryhmiä. Kahakoiden lisäksi Kongo-uutisia ovat sävyttäneet korruptio, köyhyys ja ebola-, tuhkarokko- sekä muut tautiepidemiat.
Kaikesta tästä huolimatta Mäenpää haki ja pääsi Kirkon ulkomaanavun kehitysapuprojektien ohjelmakoordinaattoriksi. Kolmekymppisen avustustyöntekijän pesti Itä-Kongossa Goman kaupunki tukikohtanaan alkoi vuonna 2013.
– Ei meitä hakijoita tainnut kyllä kovin montaa olla, hän naurahtaa.
Kongoa edeltäen hän oli työskennellyt kansalaisjärjestössä Keniassa ja kaksi vuotta Intiassa YK:n palveluksessa. Sydämeen lähtemättömän jäljen jättänyt aika Keniassa oli iso syy sille, miksi Kongokin veti puoleensa.
Hiljattain ilmestyneessä tietokirjassaan Tulivuorikaupunki Kongossa (Bazar Kustannus) Mäenpää kertoo äärettömän kauniista maasta, jossa luonnon lisäksi kukoistaa rehevänä myös korruptio.
Monenlaiset epäkohdat nousevat esiin, mutta mukana on paljon lämpöä maata ja sen ihmisiä kohtaan, huumoria sekä rehellistä omakohtaisuutta jopa kirjoittajan omaa, onnettomasti päättynyttä romanttista ihmissuhdetta myöten.
– Yritän tuoda esiin, että elämä on aika tavallista Kongossakin, kunhan asioista tulee tuttuja. Esimerkiksi alituiseen viranomaisten kanssa vääntämiseen tottui, kun huomasi, että se nyt vain niin kuin kuuluu asiaan.
Vaikka töitä riitti paljon, Mäenpää koki elämän eri lailla huolettomaksi kuin Suomessa. Maan epävakaisuudesta huolimatta hän ei pelännyt oman turvallisuutensa puolesta.
– Avustusjärjestön kautta kaikki turvallisuussuunnitelmat oli tarkasti tehty, ja elämässä oppi ottamaan tiettyjä asioita huomioon lähes automaattisesti. Maastoon mennessä turvallisuustilanne selvitettiin etukäteen tiettyjen kontaktien kautta. Lisäksi lähettelimme säännöllisesti koordinaatteja sijainnistamme. Ja jos kaupungin ulkopuolella oli taisteluita, sinne ei tietenkään sitten menty.
Eri avustusjärjestöjen työntekijöitä oli kaupungissa Mäenpään mukaan todella paljon.
– Meihin muualta tulleisiin ei kohdistunut aggressiivisuutta. Nykyisin siellä on kai tilanne muuttunut niin, että on alkanut ilmetä enemmän negatiivisia asenteita esimerkiksi YK:n työntekijöitä kohtaan.
Mäenpää ei ole asioita etukäteen kauhisteleva ihminen eikä menettänyt yöuniaan edes alueella sijaitsevan toimivan tulivuoren takia, joka oli edellisen kerran purkautunut vuonna 2002.
Toinen riskitekijä alueella on Kivujärvi, jonka pohjassa satojen metrien syvyyksissä on veteen sekoittuneena hiilidioksidia ja metaania. Jos kaasut vapautuvat maanjäristyksen tai tulivuorenpurkauksen vaikutuksesta, seuraus voi olla katastrofaalinen.
– Järvi sijaitsi aivan asuintaloni lähellä ja kävin siinä liki päivittäin uimassa, Mäenpää kuittaa iloisesti.
Kotipihansa maaperän vulkaanisesta hedelmällisyydestä hän sai todisteen heittämällä kaalinsiemeniä puutarhaan. Muutaman viikon kuluttua ilman minkäänlaisia puutarhatöitä oli joa satoa korjattavana.
Vaikeimmaksi asiaksi Mäenpää koki ylätasoltaan umpikorruptoituneen maan laajan köyhyyden ja elämän vaihtoehdottomuuden, joka saa tavallisetkin ihmiset harrastamaan pientä vilppiä kaikessa mahdollisessa ja monet nuoret lähtemään sissiliikkeisiin.
– Jos me tällaisissa kehitysapumaailmoissa kuvittelemme, että meillä on jotain viisautta ja sitä jakamalla voisimme Kongon tyyppisen maan ongelmat parantaa, niin ei, kyllä kehityksen pitää lähteä heistä ja heidän ratkaisuistaan. Korruptio on kuin maan tapa, jonka kitkeminen on erittäin pitkä prosessi ja vaatii kongolaisilta todella paljon omaa ponnistelua.
Mäenpään työ Kongossa päättyi 2016 Suomen leikattua kehitysapurahoja. Muutaman kuukauden kotimaassa oltuaan hän lähti KUA:n työntekijänä Keski-Afrikan tasavaltaan ja sen jälkeen YK:n riveissä Senegaliin. Nyt hän asuu puolisonsa, 7 kuukauden ikäisen lapsensa ja Kongosta tuodun löytökoiran kanssa Tikkurilassa.