2.03: Suomi sai Euroviisu-historiansa toiseksi parhaan tuloksen. Kansansuosikin aseman ja parhaat yleisöäänet saanut Käärijä jäi Ruotsin Loreenin taakse ainoastaan 57 pisteellä. Ruotsi sai 583 pistettä Suomen jäädessä 526:een pisteeseen. Kolmanneksi tuli Israel 362 pisteellä. Loreen on vasta Euroviisu-historian toinen artisti, joka on voittanut kilpailun kahdesti. Edellinen oli irlantilainen Johnny Logan.
1.58: Suomi pääsi johtoon yleisöäänten jälkeen. Ruotsin pisteet ovat kuitenkin vielä julkistamatta.
1.48: Tuomariäänten laskennan jälkeen Ruotsi on odotetusti ykkönen. Suomi sinnitteli neljäntenä. Nyt kriitikot jäävät jännittämään yleisöäänten tuloksia.
Takki on tyhjä, jokainen esitys nähty ja tuomariäänet kilisevät koppaan. Nyt ei auta muuta kuin laittaa sormet ristiin ja toivoa, että suomalainen hulluus on vakuuttanut yleisöt ympäri maailmaa. Viisujen tämän vuoden trendi oli ehdottomasti tanssibreikki, joka nähtiin yhteensä kolmessa finaaliesityksessä. Balladeja oli päässyt finaaliin monta, menoa ja meininkiä tarjoili varsin harva esitys. Nyt jäämme seuraamaan kauhulla tuomaripisteitä.
26. Iso-Britannia: Mae Muller – I Wrote a Song
VW: Katson esitystä suu auki ja lasittunein silmin. En siksi, että näkisin jotain mieltä räjäyttävää tai taiteellisesti korkeatasoista. Päinvastoin. Tusinataustalla tahditettu I Wrote a Song kuulostaa juuri siltä, mitä biisin nimi antaa olettaa. Biisi tuli kirjoitettua, tommoinen siitä sitten tuli. Brittiyleisö hurraa ja unohdin jo, miten sen kertosäe menee. Aika tussahdus koko viisujen lopetuskappaleeksi. Arvio: 5
NP: Viime vuosi meni briteiltä niin hyvin, että lienee aika palata heidän tavanomaisen surkeaan viisumenestykseensä. Mullerin esitys oli energiaton, näkemyksetön, unohdettava ja mälsä. Kisaisäntä päätti illan mahalaskuun. Arvio: 5
25. Kroatia: Let 3 – Mama ŠČ!
NP: Jos ei muuta, niin "krokotiilipsykopaatti" on paras tämän vuoden viisukappaleissa esiintyvä termi. Muutoin esitys sopisi hyvästä asenteesta ja semifinaaleja koherentimmasta kokonaisuudeta huolimatta paremmin suomalaiseen kesäteatteriin. Arvio: 6½
VW: Nyt ostellaan traktoria Kroatian tapaan. Perinteinen sekoilushow on tekoviiksineen ja koppalakkeineen juuri sellainen kuin olettaa saattaa. Kappale rytkyttää, pyörii tyhjää, potkii, kaasuttaa ja nakuttaa eteenpäin kuin hullu juna. Tämä on se esitys, minkä aikana yhdysvaltalaisten katsojien toivoisi vaihtavan kanavalle. Nyt olis sitä Euroviisua tarjolla. Arvio: 7
24. Slovenia: Joker Out – Carpe Diem
VW: Slovenia päätti, että indiebändien aika on jälleen koittanut. Joker Outin ukkelit näyttävät siltä, että vaatteet on noudettu lähimmältä kirpparilta ja liikkeet Italian Måneskinilta. Kappale on menevä ja yhtyeen solistin bromance Käärijän kanssa ollut viihdyttävää seurattavaa viisuviikon aikana. Eiköhän Liverpoolissa ole luvassa hyvät jatkot kisojen päätyttyä. Arvio: 7½
NP: Yhtyeen lyriikat tavoittavat kappaleensa aihepiiriin sopivan syvällisen tason: ”koko yö bailataan, vuorten yli pompitaan”, tai jotain? Lienee selvää, että Jerellä on parempi bailubiisi kuin Jeren kaverilla. Arvio: 5+
23. Israel: Noa Kirel – Unicorn
NP: Noa Kirelillä on niin vahva ääni, että kuuntelisin hänen laulamana vaikka Kari Hotakaisen kirjoja. Kappaleen päättävä outro tuo kokonaisuuteen yllättävyyttä, mutta aiemmin nähtynä sen potku ja potentiaali on jo koettu. Arvio: 7+
VW: Tässä se nyt on. Kisojen paras tanssibreak. Koko biisi siinä ympärillä on yhtä huttua, mutta Noa Kirel tanssi jälleen kerran vakuuttavasti ja upeasti. Kyllähän sen kuuli yleisöstäkin. On muuten muihinkin koreografioihin kopioitu tarkasti Etelä-Korean kpop-esikuvien parhaimpia liikkeitä. Matkiminen on toki imartelun korkein muoto. Tästä saa hyvän 15 sekunnin klipin Tiktokiin. Arvio: 6
22. Liettua: Monika Linkytė – Stay
VW: Stayn alku kuulostaa yllättävän paljon Euroviisu-elokuva The Story of Fire Sagan finaalikappale Husavikilta. Tuota kappaleen nimeä googlatessa koko loppu Liettuan biisi menikin hujauksessa ohi. Noh, kai tällainen paulavesalamainen larppaus ihan kivalta kuulostaa. Arvio: 6½
NP: Onnistuneella tavalla kepeä pop-kappale, josta kuitenkin puuttuvat kiinnostavat koukut. Tanssija-taustalaulajien panos esitykseen jäi väkinäiseksi, vaikka heidän laulunsa tukikin solistin ääntä. Arvio: 6
21. Saksa: Lord of the Lost – Blood & Glitter
NP: Onnistuin kuuntelemaan tämän kappaleen parikin kertaa kuvitellen, että kertosäkeessä lauletaan ”blood and glitter / Sweden better / we’re so happy we could die”, ja ilahduin lyriikoiden nokkeluudesta. Mutta eihän siinä niin lauleta. Eihän tämä ollut nokkela lainkaan. Äiti, minä haluan Rammsteinia. Meillä on Rammsteinia kotona. Arvio: 5
VW: Äiti, voitko ostaa meille oman Rammsteinin? Lapseni, meillä on jo kotona oma Rammstein. Saatiinko sitä mitä tilattiin? Tuskin. Lavalla pyörii Till Lindemannin ja Lucius Malfoyn sekoitus ja pian biisi onkin ohi. Kiitos. Arvio: 5+
20. Norja: Alessandra – Queen of Kings
VW: Nuori Ville kuulee Alessandran äänessä häivähdyksen Tarja Turusta. Hetkittäin. Älkää nyt suuttuko! Verrattuna Serbian mitäänsanomattomaan elektrotaustaan Norjan biisin kertsi jytisee kuin jämsäläläinen amistoyota konsanaan. Slay queen! Arvio: 8
NP: Norjan esitys oli viikinkihumppaa, joka muistutti Nightwishistä, mutta ei hyvällä tavalla. Laulaja veti ihan komeasti, mutta laimea show jätti muutoin kylmäksi. Tällainen soturimeno vaatisi toimiakseen enemmän (takavuosien Idols-juontaja Jone Nikulaa lainaten) ”asennetta, verta, terästä ja HEVOSIA”. Arvio: 6
19. Ukraina: TVORCHI – Heart Of Steel
NP: Karismaattisen elektro-duon kappaletta pidättelee liian vaisuksi jäävä kertosäe. Hiukan tylsän kappaleen lisukkeeksi luotu Terminator-teema oli kuitenkin tyylikäs. Arvio: 6½
VW: Sarjakuvajätti DC soitti ja kertoi haluavansa Kyborgi-hahmonsa oikeudet takaisin. Ukraina tulee samaan viisuissa ääniä toki nipinnapin onnistuneen esityksen, mutta myös edelleen käynnissä olevan Venäjän hyökkäyssodan takia. Ei tämä oikein toimi viime vuoden ansaitun voiton jälkeen. Arvio: 6
18. Moldova: Pasha Parfeni – Soarele și Luna
VW: Jos lavalle on raijattu hemmetin isot rummut, pitäisi niitä osata paukuttaa aivan mielettömällä itsevarmuudella niin kuin Irlannin Ryan Dolanin vedossa vuonna 2013 nähtiin. Huilua soittava eeppinen huilutyyppi tuo esitykselle pienen plussapisteen, mutta siihen koko komeus oikeastaan jää. Kyllähän tässä vähän odotellaan jo ääntenlaskentaa. Arvio: 5
NP: Pasha Parfenyä saattaa olla vaikea tunnistaa samaksi kaveriksi, joka edusti Moldovaa Euroviisuissa jo vuonna 2012, tuolloin melko unohdettavalla esityksellä. Moldovalaisesta kansanrunoudesta peräisin oleva huilunsoittajahahmo ja muu shamanistinen meininki loivat energisen ja eksoottisen tyylilajiyhdistelmän. Erikoisuus ei ole kuitenkaan riittävän mukaansatempaava ollakseen näissä viisuissa muuta kuin kuriositeetti. Arvio: 6
17. Armenia: Brunette – Future Lover
NP: Future Lover oli yllättävillä tyyli- ja tempovaihdoksilla varustettu kappale, joka onnistui vangitsemaan huomion jo eteerisessä alkupötköttelyssään. Jonain toisena vuonna tämä esitys saattaisi nostattaa isompia aaltoja, mutta tällä kertaa Armenia jää jalkoihin. Arvio: 7
VW: Brunette on ammentanut esitykseensä pieniä yksityiskohtia Ariana Grandelta. Näitä elementtejä ovat esimerkiksi esiintymisasu, meikit, hiukset, taustat, esiintymistyyli, olemus ja laulu (tosin ilman Granden uskomatonta laulutaitoa). Ja taas yksi tanssibreikki! Paras niistä on tosin vielä tulossa. Arvio: 5½
16. Belgia: Gustaph – Because of You
VW: Euroviisumusiikkia suoraan H&M:n soittolistoilta. Tämän tahdissa kelpaa etsiä uutta kolttua jos toista. Gustaphin ei olisi tosin kannattanut napata biisinsä lisäksi vaatemyymälästä tuota hattua. Se on aika kamala. Lisäksi taustatanssijat vievät kaiken huomion upeilla tanssiliikkeillään, tähti jää ihan varjoon! Arvio: 7
NP: Belgian esitys oli vaikeiden aikojen jälkeen kirkkaampaa huomista toivova dancepop-kappale, jonka sanoma vetosi tänä(kin) vuonna varmasti moneen. Pirteä ja huoleton biisi, joka oli ikävä kyllä mitäänsanomattoman koreografian ja unohdettavan kertosäkeistön uhri. Arvio: 6½
15. Australia: Voyager – Promise
NP: Takavuosina ei olisi ehkä uskonut, että Australia osallistuu Euroviisuihin kieli poskessa tehdyllä progemetallilla. Kasariauto ja pelkääjän paikalle jätetty syna (joka pääsi onneksi myös ”käyttöön”) olivat hauska lisä. Taustavideon ja valojen avulla toteutettu moottoritieteema toimi riittävän hyvin. Arvio: 7½
VW: Voi Voyager, jos olisitte rakentaneet tämän kappaleen tuon C-osan örinä-breakdownin ympärille, niin joku olisi Saksassakin saattanut herätä. Kasarinostalgiasta huolimatta kliinit vokaalit eivät oikein toimi, kitarasoolo tulee auttamattomasti liian myöhään. Alright. Arvio: 7
14. Tšekki: Vesna – My Sister’s Crown
VW: Tämähän on siis oikeasti hyvä kappale. Sellaisella ei tosin näitä viisuja tänä vuonna voiteta. Vesna laulaa kauniisti, vahvasti ja vakuuttavasti yhteen. Jotain esityksessä meni kai pieleen paikan päällä, se ei tänne asti kuitenkaan välittynyt. Siitä viis, kaunis ja kova! Arvio: 8
NP: Maansa kansanmusiikista ammentavan yhtyeen suureelliseksi kasvava kappale toimi jylhästi ja sisälsi voimakkaan sanoman. Esityksen koreografia jäi paikoin turhankin staattiseksi, mutta pääpaino oli toimivassa valo- ja videoshow’ssa, jossa kädet hakkasivat lasia päästäkseen vapauteen. Arvio: 8½
13. Suomi: Käärijä – Cha Cha Cha
NP: Tässä kohtaa takuuvarmaksi paketiksi hiottu show sisälsi sopivasti vaaran elementtiä, kun Pöyhönen meinasi törmätä johonkin saakelin naruun! Kappaleen loppupuoliskon lauluosuuden puhtaus on edelleen kyseenalainen, kuten loppuillan vapautuneen hoilotuksen kuuluu ollakin. It’s crazy, it’s party! Arvio: 9½
VW: APUA UNOHDIN KIRJOTTAA YHTÄÄN MITÄÄN. Ei se täydellinen ole, vokaaleja meni taas vähän sinne ja tänne, mutta se on juuri sellainen kuin sen pitää olla. IT'S CRAZY, IT'S PARTY. Kunnon hyvää sekoilua, never stop the madness ja kohta vedetään taas. Arvio: suomalainen 10
12. Viro: Alika – Bridges
VW: Kiitos Viro, aitäh Eesti! Juuri tällaisen tylsän kappaleen pitääkin edeltää menevää ja sekoiluntäyteistä Cha Cha Chata. En olisi päästänyt tätä Viron kappaletta edes semifinaaleista läpi, mutta loppujen lopuksi tämähän meni oikein hyvin. Esiintymispaikasta kymppi! Arvio: 5½
NP: Dannyn UMK-esityksestä viedyt, itsekseen soivat koskettimet ovat pikantti mauste esitykseen kuin esitykseen. Kappale ei yritä keksiä hiljalleen kasvavien flyygeliballadien maailmaan mitään uutta, mutta sellaisena veto on silti muotovalio. Alikalla on hieno ääni ja hänen esiintymisensä toimi vangitsevasti lähes loppuun asti, jolloin jännite pääsi hieman notkahtamaan. Silti onnistunut suoritus. Arvio: 8
11. Italia: Marco Mengoni – Due Vite
NP: Muhkeine jousisovituksineen tämä oli luksusluokan risteilymusiikkia, joka sopi Euroviisuihin oikein hyvin. Puolivillainen lavashow jätti muhkean balladin kuitenkin torsoksi. Arvio: 6 ½
VW: Vaikuttaa siltä että Italia ei halua voittaa viisuja, eihän siinä mitään. Trampoliineilla hytkyvät taustahahmot lähinnä huvituttavat - miten tämä oikein liittyy kauniiseen italiankieliseen biisiin, josta ymmärrän ehkä kolme sanaa puolen vuoden Duolingo-opintojeni ansiosta. Jos ollaan tosissaan, niin kappale on kaunis mutta unohdettava. Kiva kiva, päästäkää Käärijä jo lavalle. Arvio: 7-
10. Albania: Albina & Familja – Kelmendi
VW: Jo semifinaalissa kappale oli alkuun kankea, ja sitä se on myös finaalissa. Gettomasamaisesti koko "lössinsä" lavalle kärrännyt Albina saa kappaleensa kuitenkin nousuun sen puolivälissä ja intensiteetti pysyy yllä aivan päätökseen asti. Kiva! Arvio: 6½
NP: Perinnemusiikin ja elektroelementtien yhdistelyssä ei varsinkaan Euroviisuissa ole mitään niin erikoista, että pelkästään sen vetovoimaan ja kiinnostavuuteen voisi luottaa. Laimeaksi jäävä perhejuhlaesitys oli illan tähän mennessä unohdettavimpia kappaleita. Arvio: 6
9. Ruotsi: Loreen – Tattoo
NP: Viisuissa on tänä vuonna ylitarjontaa balladeista, mutta Tattoo nousee niiden joukosta selkeästi esiin. Yksinkertainen on kaunista, ainakin jos plakkarissa on Loreenin kaltainen tulkitsija, joka laulaa vaikka vuorijonon kumoon. Hiton ruotsalaiset. Silti, vaikka vertailu vanhoihin saavutuksiin on epäreilua, niin ei tämä kuitenkaan mikään Euphoria ole. Arvio: 8+
VW: Yleisö mylvii ja Loreen pötköttelee tyytyväisenä tasojensa välissä. Ennakkosuosikin ei tarvitse hirveästi jännitellä, sillä Eurooppa on voitettu omalle puolelle jo noin 11 vuotta sitten. Ja onhan tämä show ihan eri luokkaa verrattuna aiempiin finaalin esityskyhäelmiin. Perhanan ruotsalaiset tulevat ja näyttävät, miten ne viisut hoidetaan. Ärsyttävän hyvä! Suurta ajattelijaa Jari "Bull" Mentulaa mukaellen "ei voi muuta sanoa kuin hattua nostaa". Arvio: 10
8. Espanja: Blanca Paloma – Eaea
VW: Jaahas, taas taputellaan. Tämä taitaa olla tänä vuonna jokin Pyreneiden niemimaan erikoisuushomma. Kappale on yhtä nostatusta, joka johtaa tasan ei yhtään mihinkään. Jostain syystä vedonlyöntitilastoissa kappale on sijalla 7, ehkä toimistoissa uskotaan Etelä-Euroopan hengenheimolaisuuteen ja naapureiden äänestykseen. Sanokaa minun sanoneen, Portugali ja Espanja antavat toisilleen taas 12 pistettä. Arvio: 6-
NP: Mielenkiintoisella tavalla kupliva ja tekstuuriltaan rikas elektropop-kappale ei tarjonnut Euroviisu-biiseille tyypillistä katharsista. Se on tyylillisesti rohkean kappaleen vahvuus, joka saattoi päätyä näissä kisoissa myös sen kohtaloksi. Monelle äänestäjälle tämä oli väärällä tavalla epätyypillinen Euroviisu-kappale, jolle oli kehitetty kuitenkin harmillisen tylsä koreografia. Arvio: 7+
7. Kypros: Andrew Lambrou – Break a Broken Heart
NP: Kypros ei ole voittanut Euroviisuja koskaan, eikä voita nytkään. Tämän vuoden viisuveto on unohdettava sydänsärkyhoilotus. Lambroun kieltämättä komea ääniala tuli tuhlatuksi kookkaan takkavideon edessä. Arvio: 6
VW: Unohdin kuunnella ensimmäiset 30 sekuntia, hemmetti. Mutta totta puhuen en tiedä, kuinka paljon menetin, sillä ikään kuin lavalla valtoimenaan virtaavasta digitaalisesta vedestä, myös itse kappaleesta on vaikea saada minkäänlaista otetta. Vesi muuttuu kappaleen viimeisessä nostatuksessa tuleksi ja oma mielenkiinto siirtyy jo varhaisessa vaiheessa jonnekin muualle. Krooh. Arvio: 5
6. Ranska: La Zarra – Évidemment
VW: La Zarra kohoaa viisukatsomon ylle kuin uudestirakennettu Vapaudenpatsas. Wau! Kokonaisuuden ja kliseen kruunaa pieni ranskalaistyylinen päähine. Mutta siitä viis! Kliseet ovat kliseitä joissain tapauksissa syistä, ja tässä on siitä malliesimerkki. Kohtalokkaat jouset nousevat ja valot lakaisevat tyhjää lavaa Ranskan lipun muodostuessa esityksen taustalle. Näinhän se pitää tehdä! Arvio: 8
NP: Elegantti laulu ja esitys, joka luotti La Zarran valtavaan karismaan. Ja luotti ehkä liikaakin. Itse kappale ei kohonnut missään vaiheessa kovin kiinnostavaksi ja jäi jopa tasapaksuksi. La Zarran jättiläismäinen, kimaltava mekko oli kuitenkin illan tähän mennessä lumoavin visuaalinen elementti. Arvio: 7+
5. Serbia: Luke Black – Samo Mi Se Spava
NP: 2020-luvun ahdistavaa maailmantilannetta voimakkaimmin peilaavan Euroviisu-kisaajan kappale nousi ikävällä tavalla ajankohtaiseksi maassa tapahtuneiden joukkoampumisten takia. Taustavideo ja lavakoreografia sopivat synkkään, hieman depechemodemaiseen elektrotunnelmaan. Arvio: 8½
VW: Aivan, tämä oli tämä Transformers-teemainen sekoilu, jossa jonkinlaiset koronamaskeihin puetut Ghostbusters-ukkelit sätkivät kummallisen mitäänsanomattoman elektronisen musiikin maton pyöriessä taustalla. Paremman biisin saisi aikaiseksi varmaan vahingossa. Mortal Kombat -tyyliset graafikat tuovat aavistuksen huumoriarvoa, mutta totinen esiintyjä ei vedä hommaa tarpeeksi yli. Harmi! Arvio: 5
4. Puola: Blanka – Solo
VW: Blankan valinnan taustalla Puolan edustajaksi on pyörinyt kohua jos toista. Kovimmat kriitikot peräänkuuluttavat edelleen korruptiotutkintaa Puolan kansallisen raadin runnottua Blankan yleisösuosikin ohi edustamaan maataan. Mutta jo semifinaalissa kappale onnistui yllättämään olemalla siedettävä, samoin myös finaaleissa. Tulevan Isrealin rinnalla kappaleen tanssitauko vähän kiusaannuttaa, mutta hengissä selvitään. Kannattaa muuten käydä kuuntelemassa Solon veto Puolan omissa karsinnoissa. Se on hirveä! Arvio: 6½
NP: Puolan esitys tuntui erilaisista takavuosien hiteistä kootulta tilkkutäkiltä. Mukiinmenevä kertosäe pelastaa biisin vajoamasta pahasti alle keskinkertaisuuden. Taustavideot toivat mieleen näytönsäästäjän, mutta se sopi (ehkä) teemaan. Arvio: 6½
3. Sveitsi: Remo Forrer – Watergun
NP: Sveitsin esitystä katsellessa tuntuu huojentavalta, ettei tämän vuoden viisuihin ole päätynyt enempää sodanvastaisia kannanottoja. Sävellys on onnistunut ja Remo Forrerin laulu kulkee, mutta lyriikoiden vesipyssyleikit ja ruumissäkit ovat kiusallisen banaaleja. Pompöösi esitys on viisuvuoden alhaisin yritys kalastella sympatiapisteitä. Arvio 5½
VW: Ei Sveitsin totta puhuen pitänyt päästä jatkoon semifinaaleista, mutta tässä ollaan. Sam Smithin pikkuserkku osaa toki laulaa matalalta ja välillä myös korkealta, mutta siihen ne kehut taitavatkin sitten jäädä. Suomelle tällaiset vessataukokappaleet sopivat, sillä Cha Cha Cha erottuu edukseen pian entistä paremmin. 6+
2. Portugali: Mimicat – Ai Coração
VW: Kymmenen vuotta sitten syntynyt kappale kuulostaa siltä, että se on... syntynyt kymmenen vuotta sitten? Kliseisenä soiva mandoliini tuo mieleen Lissabonin kadut matkatoimistojen mainosvideoista, lavashow'n mieleenpainuneinta sisältöä oli kämmenten taputtaminen samaan tahtiin – saavutus toki sinänsä. Arvio: 5+
NP: Kappale on kirjoitettu väitetysti viidessä minuutissa. Esityksen koreografian valmisteluun on mennyt luultavasti yhtä kauan. Viihdyttävän kabaree-lattaripop-kappaleen tietä viisuvoittoon jarruttaa mielikuvitukseton esitys, joka ei tue lainkaan kappaleeseen rakennettua draaman kaarta. Arvio: 6,½
1. Itävalta: Teya & Salena – Who The Hell Is Edgar?
NP: Haamukirjoittamiselle uusia merkityksiä tarjoava kappale on tämän vuoden Euroviisujen nokkelimpia biisejä, jonka sanoitusten merkitykset eivät tyhjene yhteen kuunteluun. Sopivan älyvapaa tanssi täydensi kaksikon hauskasti synkannutta esiintymistä. Erinomainen startti illalle! Arvio: 9
VW: Itävalta aloittaa viisut vakuuttavasti Edgar Allan Poeta nostattavalla viisullaan. Vokaalit uppoavat, esiintymisasut korostavat toisiaan ja Spotify saa osansa kappaleen piilotetusta kriitikistä. Hyvä Itävalta! Arvio: 8
Kaikki maat ovat esittäytyneet ja Liverpoolin Euroviisu-ilta on täydessä vauhdissa. Myös illan juontajat ovat nousseet lavalle. Illan finaaliesitykset alkavat pian. Ensimmäisenä "lauteille" "nousee" Itävalta kappaleella Who The Hell Is Edgar?
Vuoden 2023 Euroviisu-finaalin seuranta alkaa. Tervetuloa mukaan!
Kevään ajan kestänyt viisuhuuma saavuttaa huippunsa tänään lauantaina, kun Euroviisujen finaali järjestetään Liverpoolissa kello 22 alkaen Suomen aikaa.
Seuraamme finaalia reaaliajassa tässä jutussa. Finaaliesityksiä ruotivat ja arvioivat toimittajat Ville Waali ja Niklas Pelkonen. Kaksikko antaa jokaiselle esitykselle myös kouluarvosanat. Seuranta alkaa kello 22.
Tästä voit kuunnella podcastin Euroviisujen etkoilta:
