Arkistosta: ”Ihminen tarvitsee tukea, mutta myös takapuolelle potkimista”

Yön keulahahmo ja ainoa alkuperäisjäsen Olli Lindholm, 43, latautuu bändinsä kanssa syksyn keikkakiertueelle. Uusi levy Valtakunta julkaistaan tämän kuun lopussa. Vuonna 1981 Porissa perustettu Yö on tehnyt 3 000 keikkaa ja myynyt yhteensä 800 000 levyä.

 

Tarvitseeko Olli Lindholmin ajella enää taksia?
– Olen 2001 ajanut taksia viimeksi. Totta kai olen valmistautunut siihen, että teen jotain muuta, jos esimerkiksi toinen jalkani, jota on jo operoitu monta kertaa, ei enää kestä. En ole takertunut ajatukseen, etten voisi olla muuta kuin Yön Olli.

 

Mitä mieltä olet sinuun liitetystä määritteestä kansanlaulattaja?
– Kyllä se kertoo siitä, että meillä on hyviä lauluja, koska huonoja lauluja kansa ei rupea laulamaan. Kyllä sellaisesta tittelistä pitää olla ylpeä.

 Monet Yön kappaleista ovat suosittuja myös karaoke-baareissa, oletko osunut kuulemaan sellaista esitystä?
– Olen monestikin. Viimeinen oli kyllä hirveä. Olin kesäkuussa lasten kanssa Nokian Siuronkoskella heittelemässä virveliä. Siinä 50 metrin päässä on baari, josta saa kalastuslupia, ja sattumalta ulkoterassilla oli sunnuntaikaraoke. Joku nainen lauloi varmaan 3,2 promillen humalassa Pettävällä jäällä, eikä se mennyt hetkeäkään nuottiin.

 

Mitä lauloit itse viimeksi karaokessa?
 – Tällaisen iloisen Jamppa Tuomisen laulun Aamu toi, ilta vei.

 

Kysytäänkö sinulta koskaan Yön biisien sanoitusten merkityksistä?
– Aika paljonkin. Mutta niihin on vaikea vastata, koska monet laulut voi käsittää monella tavalla ja ne toimivat eri tavalla eri tilanteissa. Yhdellä ja samalla laululla voi olla jopa täysin vastakkaiset merkitykset.

 

Mitä lukee siinä viestissä, jonka kappaleessa Rakkaus on lumivalkoinen päähenkilö sulkee kirjeeseen ennen kuin jättää perheensä?
– Laulun päähenkilöhän tappaa itsensä. Hän kirjoittaa jäähyväisviestin, mutta mitä siinä tarkalleen ottaen lukee, sitä ei voi tietysti sanoa.

 

Miten absolutisti viettää kapakkailtaa?
– Mä juon light-kolaa tai vissyä. Ja jos tulee Lionel Richien Hello, mä lähden tanssimaan.

 Tunnetko nostalgiaa 1980-lukua kohtaan?
 – En esiintyjänä, koen, etten ollut esiintyjänä kauhean kaksinen. Mutta kaipaan 80-lukua siinä mielessä, että silloin ”kaikki oli vielä hyvin”: kapakat meni ajoissa kiinni, ei ollut tällaista julkkiskulttuuria, ei vip-baareja. Kaikkien asioiden viihteellistäminen, kaiken punnitseminen rahana ja arkaluontoisimpienkin asioiden tuominen ihmisten mässäiltäväksi, sitä ei vielä 80-luvulla ollut.

Satukirjan sankari on jo hitti, mille muille kappaleille ennustat hittimenestystä uudelta levyltänne?
– Luulen että Rakkautta vain? on hitti ja sitten mä toivon yli kaiken, että sekä Valtakunta että Unohtaa olis hittejä. Unohtaa on mulle niistä kaikista rakkain, koska koen, että en ole ikinä laulanut yhtään biisiä niin hyvin.

Kumpaa ihminen tarvitsee enemmän, myötäelämistä murheessa vai muistutusta siitä, että elämä on sittenkin ihana lahja?
– Olen huomannut, että ihmiset kaipaavat enemmän myötätuntoa ja päänsilitystä. Mutta se ei viime kädessä johda mihinkään. Ihminen tarvitsee tukea, mutta se tarvitsee myös takapuolelle potkimista. Elämä ei mene eteenpäin sillä, että toiset vain tukee ja silittää.

Mikä on elämän tarkoitus?
– Perusasioiden lisäksi, koen olevani kaikista onnellisimmillani, kun minulla on töitä. Kun tulen monen keikan jälkeen kotiin työstä uupuneena aamuneljältä. Laitan neljä nakkia mikroon ja maksamakkaraa ruisleivälle, avaan tekstiteeveen uutiset ja istun sohvaan. Silloin on aika mahtava fiilis.

 

Juttu on julkaistu Savon Sanomissa 19.8.2007.

Uusimmat

Viihde

18.02.2019 Sutkaus

17.02.2019 Sutkaus

16.02.2019 Sutkaus

16.02.2019 Toivanen

15.02.2019 Toivanen

15.02.2019 Sutkaus

14.02.2019 Sutkaus

13.02.2019 Toivanen

13.02.2019 Sutkaus

Arkistosta: Olli Lindholm oli Loisto-albumin julkaisun aikaan mietteliäs – haaveili paluusta 80-luvulle

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.