Arkistosta: Lumivalkoinen rakkaus kestää vain hetken

Rakkaus on lumivalkoinen. Hittibiisin mielikuva pitää kutinsa, kun Yö-yhtyeen keulakuva, laulaja Olli Lindholm, 39, astelee hiljalleen leijailevien lumihiutaleiden keskellä Kuopion Kirkkopuistossa. Perjantaina musiikkikeskuksessa esiintynyt Yö lukeutuu suomalaisen rockin peruskiviin. Bändi on myynyt yli 600 000 levyä kahdenkymmenen vuoden aikana.

1980-luvun alussa suomalaisten nuorten sydämiin iski kaksi kovaa porilaista bändiä, Dingo ja Yö. Syntyi  käsite porirockista, lakalla pöyhistetyistä pystytukista ja tiukoista mustista kuteista. Yö lauloi tarinoita kaupungin kaduilta, melankolisista unelmista ja tavoittamattomasta rakkaudesta.

– Porirock oli aikoinaan tosi hieno juttu. Kaikki alkoi takapajulassa, jossa ei tapahtunut juuri mitään. Yhtäkkiä tapahtui todella paljon, vallattiin taloja ja elävän musiikin yhdistykset olivat voimissaan. Kukaan ei ajatellut rahaa vaan juttu lähti tarpeesta tehdä musiikkia ja keikkoja, muistelee Lindholm.

Kaava upposi suomalaiseen nuorisoon ja yhtye saavutti hetkessä suuren suosion ensialbumillaan Varietee vuonna 1983. Se myi timanttilevyn verran eli yli 50 000 kappaletta. Yön menestys olisi varmasti noussut ennennäkemättömään mittakaavaan, jos Dingosta ei olisi kehkeytynyt sittenkin aikakauden hysteerisintä musiikki-ilmiötä. Toki yhtye sai nauttia menestyksen huumasta ennen alamäkeä.

– Monille kävi huonosti, niin kuin meillekin, toteaa Lindholm nyt kokemuksistaan viisastuneena.

Lindholm maksettavaksi lankesi toista sataa tuhatta markkaa verovelkaa. Hän lyhensi velkaa siivousalalla ja sekin lasku tuli maksettua 1990-luvun puolivälissä. Edelleen verottaja muistaa yrittäjää jokavuotisilla mätkyillään.

Lindholmin tuore kirja Yhden Yön tarina (WSOY 2003) antaa suorasukaisen kuvan Yön kaksikymmenvuotiaasta urasta, lukemattomista sähläyksistä ja hyvältä maistuvista erävoitoista.

– Suutuspäissään hajottiin kesällä 1990, mutta se kesti vain pari viikkoa. Pisin keikkataukomme oli silloin neljä kuukautta. Yön keikoilla käy yhä nuorta väkeä, vaikka nykyiset parikymppiset ovat syntyneet silloin, kun me myytiin jo timanttia, naurahtaa Lindholm.

Tampereella vaimonsa Sadun ja kahden lapsensa, 8-vuotiaan Ellan ja 11-vuotiaan Ossin, kanssa asuva Olli Lindholm on nykyisin bändinsä ainoa alkuperäinen jäsen. Matkan varrella moni bändin muusikko on ottanut laukkunsa ja käynyt.

Yhä tiuhaan radioaalloilla soivan Joutsenlaulun biisinikkari Jussi Hakulinen lähti orkesterista jo 1985, mutta on palannut yhteistyöhön Yön kanssa. Hakulisen kynästä on lähtenyt myös bändin viimeisin suuri hitti Rakkaus on lumivalkoinen. Kuopiossakin Hakulinen keikkasi yhtyeen mukana.

Ensi viikolla Yö palaa juurilleen, kun se heittää kaksi keikkaa Porissa.

 

Mitä kivaa yöllä voi harrastaa?

– Kivointa pitkään aikaan on, kun mennään porukalla saunaan ja rumpalimme Antti Mäkinen laulaa oopperaa. En muista, milloin olisin nauranut niin sydämeni pohjasta kuin Kajaanissa höyrysaunassa. Hän on aivan ehtymätön.

Mikä on roudarin mitta?

– Jos keikkajärjestäjä pitää huolta tarjoiluista ja soittaja uupuu takahuoneeseen, roudari kantaa soittajan olallaan pois keikkapaikalta. Sellainen on kunnon roudari.

Mihin jäivät mustat trikoot ja niittivyöt?

– 80-luvulle. Luojan kiitos.

Miksi rakkaus on lumivalkoinen?

– Sen romanttisemmin ei voi asiaa ilmaista. Se on tyypillistä Hakulista, kun joku asia voi olla pienen hetken kunnossa ennen kuin totuuden synkkä varjo saapuu. Hyvin harvoin mikään asia on niin hienoa kuin vähän aikaa. Sitten alkaa arkinen, harmaa katu.

Teko-allas, meri, järvi vai joki?

– Järvi ehdottomasti. Meillä on mökki järven rannalla.

Mitä kadut?

– Vuonna 1992 kävin näyttämässä kipeytynyttä olkapäätä UKK-instituutissa ja lääkintäjumppari teki mulle punttiohjelman. Ajattelin, että olen niin kova jätkä, että mun olkapäät ei tukkoon mene. Nyt molemmat olkapäät on leikattu ja niihin on mennyt rahaa niin ihan perkeleesti.

Milloin viimeksi itkit?

– Tampereen konsertissa kaksi viikkoa sitten. Se oli jopa epätodellisen hyvä keikka. Mun piti spiikata biisi Voin luopuu mistä vaan ja samalla muistin yleisön joukossa ystäväni, jolle olin lähettänyt kyseisen biisin varpajaislahjaksi. Tiesin, millaisen tunnemyrskyn se aiheuttaa. Menin hetkeksi pois tolaltani. Jälkikäteen puhuttiin ja molemmat olimme tunteneet sen saman latauksen.

Missä nuoruuden kapina loppuu ja aikuisuus alkaa?

– Nuoruus loppui Yö-yhtyeessä vuonna 2001. En ole enää ollut tekemisissä ihmisten kanssa, jotka eivät tietäisi mihin suuntaan olemme menossa. Kun nyt olen huomannut tiettyjen asioiden kulkevan oikeaan suuntaan, olen itsekin rauhoittunut. Viimeisen kahden vuoden aikana minusta on tullut diplomaattinen. Mun on helpompi luopua omista asioistani, jos jokin toinen asia on tärkeämpi yhteisön kannalta.

Kenet lähettäisit ikiyöhön kuun pimeälle puolelle?

– Herra Bushin, jos maailman tilanne siitä paranisi. Hän on vetänyt överit.

Kenelle haluaisit laulaa serenadin?

– Jos Vesa-Matti Loiri tulisi meidän konserttiin, voisin laulaa pianistin säestyksellä Laulu se on ollut minun iltojeni ilo. Mä olen treenannut sen imitaation ja vetänyt laulua keikalla.

Kenet otat kaveriksi hirvimetsälle, Neumannin, Paavo Lipposen, Andy McCoyn vai Karita Tuomolan?

– Voisin ottaa Paavo Lipposen, koska hän on aina niin tasaisen yrmeä. Hänen persoona pelästyttäisi varmaan kaikki eikä tarvitsisi ampua ketään. Mieluiten en koskaan menisi hirvimetsälle. Siihen mulla ei ole mitään paloa.

Jos olisit auto, olisitko avoauto, tila-auto, maasturi, formula vai taksi?

– Taksi. Kuulin taksiaikoinani paljon tarinoita ja olin tekemisissä kavereiden kanssa, jotka ovat eläneet vuosia kaupungin sydämessä.

Miten luonnehtisit savolaista yleisöä?

– Kun Yö aloitti, oli kaksi paikkaa, jonne piti päästä, Tavastia ja Siilinjärven Huvikumpu. Sittemmin ollaan kierretty täällä paljon. Savolaiset ovat hyviä, lupsakoita työnantajia.

Toteutumaton unelma?

– Toivon,että vuonna 2006 minulta tultaisiin kysymään, haluatko Ässien joukkueenjohtajaksi. Tiedän, mitä on, kun fiilis on katossa. Olisi hienoa  kokea se pelaajien takana puku päällä.

 

Juttu on julkaistu Savon Sanomissa 25.10.2003.

Uusimmat

Viihde

17.02.2019 Sutkaus

16.02.2019 Sutkaus

16.02.2019 Toivanen

15.02.2019 Toivanen

15.02.2019 Sutkaus

14.02.2019 Sutkaus

13.02.2019 Toivanen

13.02.2019 Sutkaus

Arkistosta: Olli Lindholm oli Loisto-albumin julkaisun aikaan mietteliäs – haaveili paluusta 80-luvulle

Arkistosta: Yön Olli: kaikki on jo tehty

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.