Arkistosta: Yön Olli: kaikki on jo tehty

Dooris, Tiia Maria, On vuosi kaheksanviis kajahtivat juhannuksen komeimmat yhteislaulut. 80-luvun suuret nimet J. Karjalainen, Eppu Normaali, Popeda ja Yö, ovat taas, vai pitäisikö sanoa yhä, voimissaan.

Yöstä voinee sanoa taas. 90-luvulle tultaessa sen suosio hiipui, mutta ryhmä on puhjennut taas kukoistukseen vuosituhannen vaihteen lähestyessä. Keikoilla käyvät nyt perheenäidit, mutta myös Yö-vinyyleistä sanoja tavanneet pikkusiskot ja -veljet.

Solisti Olli Lindholm kertoo, että onpa bändiä luultu 90-luvulla perustetuksikin. Piukat housut ja tupeeratut tukat ovat taakse jäänyttä aikaa, mutta yöläiset ovat säilyttäneet 80-lukulaista asennetta.

Lindholmin mielestä musiikkibisneksessä moni asia oli ennen paremmin kuin nyt.

- Bändit halusivat tehdä hyviä lauluja ja keikkailla paljon.

- Pienet festivaalit olivat mukavimpia: niissä vaihdettiin kuulumisia kollegojen kanssa ja kohellettiin, seikka joka Yönkin kohdalla on jäänyt iän karttuessa pois, Lindholm kertoo.

Tämän päivän rockkuvioissa Lindholmia ottaa päähän se, että kaiken pitää olla niin ammattimaista.

- Nyt tuntuu olevan tärkeämpää se miltä näyttää, kuin miltä kuullostaa. "Pitää olla kauhean kummallinen, että voi tehdä jotain." Kaiken pitää olla niin saakelin pro ja tyylikästä.

- Stagemanagerit ja turvamiehet on näennäistä elvistelyä. Eihän kukaan jossain Sieravuoressa keskellä metsää, missä on 20 000 ihmistä, käy jonkun Rasmuksen kimppuun.

Lindholm mainitsee Apulannan, Tehosekoittimen ja Limonadielohopean uuden sukupolven bändeinä, joiden musiikista kuuluvat 80-luvun vaikutteet. Valtava Kääpiö on aika tavalla saman tyylinen bändi kuin Musta Paraati oli. Mutta on mahdotonta olla kopioimatta mitään.

Kun Yö teki ensisingleään 1983, neuvoi Mika Sundqvist, ettei kannata hätääntyä, jos pari tahtia kuulostaa tutulta. Lindholmin mielestä on mahdotonta luoda kappale, jonka jokainen idea olisi käyttämätön.

- Jos rupeaa työkseen tekemään sellaista musaa, mitä kukaan ei varmasti ole tehnyt, saa soittaa itselleen. Ulkonäön puolesta ja musiikillisesti kaikki mitä tulevaisuudessa tehdään, on jo tehty paitsi jos ei lavalla rupea päätä sahaamaan poikki moottorisahalla.

Lindholm on huomannut, että ravintolakulttuuriin kuuluu nyt olennaisena osana haikailu. 80-luvulla Suomessa sävellettiin useita kappaleita, joista tulee varmasti ikivihreitä.

- Jos ajatellaan vaikka Leskistä, Dingoa tai Mambaa, ei 90-luvun biiseissä ole päästy lähellekään 80-lukua. Sankarit, Doorikset ja Ankkurinapit oli aivan huikeita biisejä verrattuna Väinöön. Esittäjät voi muuttua, mutta biisit jää elämään. Vaikkei tietäisi kuka on Veikko Lavi, niin uskon, että suurin osa kansasta tietää, mikä laulu on Jokainen ihminen on laulun arvoinen.

- Yhtä korneja jätkiä kuin sanotaan, minä ja Mustajärvi ei 90-luvulla ole tullut. Mutta hyvällä tavalla korneja: että ollaan mitä tahansa saunanlämmittäjiä tai onkijoita festivaalialueen backstage-alueella, mutta sitten kun mennään lavalle, tehdään selväksi, kuka tässä talossa on isäntä,Yö-yhtyeen solisti Olli Lindholm sanoo.

 

Juttu on julkaistu Savon Sanomissa 4.7.1998.

Uusimmat

Viihde

18.02.2019 Sutkaus

17.02.2019 Sutkaus

16.02.2019 Sutkaus

16.02.2019 Toivanen

15.02.2019 Toivanen

15.02.2019 Sutkaus

14.02.2019 Sutkaus

13.02.2019 Toivanen

13.02.2019 Sutkaus

Arkistosta: Olli Lindholm oli Loisto-albumin julkaisun aikaan mietteliäs – haaveili paluusta 80-luvulle

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.