BRÜNO

Brüno on itävaltalainen fashionista, jonka peruspremissi on olla julkisuudessa, olla kuuluisa. Hän liihottaa muotimaailmassa kuin kimaltava perhonen, nauttii häpeämättömän yltäkylläisestä elämästä, jossa hänen jokainen eleensä on tarkoitettu ja alistettu katseille.

Hän on lanteiltaan keinuva ikonostaasi, joka kantaa puuhkan lailla harteillaan homouden kliseisintä kuvastoa.

Kiinnostavaa ja hauskaa on, että näyttelijä Sasha Baron Cohen rakentaa hahmonsa ristiriitaisille elementeille; hän on aito teeskentelijä, viaton ja kevyt, vaikka eleet ovat millintarkkaan laskelmoituja, överi ja luonteva samanaikaisesti.

Brünon puuterinkevyt tie nousee kuitenkin pystyyn hänen kompuroituaan Euroopan catwalkien backstaget uuteen uskoon. TV-show'n isännyys on äkkiä katkolla muotitalojen ovien sulkeutuessa nenän edestä. Yksinäisyys huipentuu, kun miniatyyrikokoinen kundikaverikin vaihtaa kumppania lennosta.

Muotimaailman armoitettu taivas aukeaa Cohenin käsittelyssä juuri niin autuaana kuin kuvitella saattaa.

Sekasorron matka Brüno lähtee etsimään aitoa kuuluisuutta Pohjois-Amerikan kultamailta, enkelten kaupungista, mukanaan uskollinen, harmaan virkamiesmäinen assistenttinsa Lutz, jota esittää mainio ruotsalaisnäyttelijä Gustav Hammarsten (mm. Kimpassa).

Kaksikko on kuin Don Quijote ja Sancho Pancha koluamassa kuuluisuuden pilvilinnojen takahuoneita ja autioina kiemurtelevia käytäviä.

Tapaamissaan ihmisissä pramea ja hourupäinen Brüno ei herätä hilpeyttä vaan pakenemisreaktion ja mielen sekasorron, lopulta torjuntaa ja vihaa.

Cohen vie Brünonsa juuri niihin paikkoihin, joissa tällainen queer-hahmo on alati vaarassa päästä hengestään: rauhankyyhkyksi Lähi-itään, mustan lapsensa kanssa, jonka hän on vaihtanut Nairobissa iPodiin, afroamerikkalaisen heteroyleisön eteen talk show'hun, punaniskojen parinvaihtobileisiin, metsästysretkelle ja painiotteluun.

Cohen revittelee julkisuudenkipeydellä ja julkkiksilla, hyväntekeväisyydellä, hetero- ja homonormatiivisuudella niin iloisen letkeästi, että katsoja ei voi olla ihmettelemättä hänen olevan vielä hengissä.

Maailma on syvältä Larry Charlesin ohjaus on dokumenttimainen. Kamera kaappaa usein yksityiskohtaiseen kuvaan Brünon kasvot ja muiden ällistyneet reaktiot.

Kuvasto vaihtelee nihkeän hikisistä ja paikoilleen liimaantuneista odotuksen ja epätietoisuuden tuokioista hillittömiin burleskeihin monikerroksisiin leikkeihin. Paula Abdul istumassa meksikolaispuutarhurista tehdyssä tuolissa sushiaterian saapuessa toisen puutarhurin alastoman vartalon päällä kuin Greenawayn leffassa Abdulin selittäessä, kuinka hyväntekeväisyys on hänelle elintärkeää.

Brüno lentokentällä norsun syöksyhampaiden ja jalan kanssa hihnalta vielä liukuessa ruskean pahvilaatikon, johon on vain punaisella tussilla kirjoitettu fragile - sieltä Brüno nostaa oman pienen mustan lapsen, OJ:n.

Cohenin ja Charlesin elokuva on hyytävän räikeä ja hävytön, hauska ja älykäs. Se räväyttää eteemme niin syvältä olevan maailman, ettei pakoreittiä tunnu näkyvän missään. Sacha Baron Cohen asettaa itsensä alttiiksi ja on siten oikeutettu tähtäämään myös muita. Hän tekee sen hyvin.

Pauliina Siekkinen

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.