Fiktiokuolema sai todellisen muistolaatan

Erikoisella etunimellä varustettu, eksentrinen salapoliisi Sherlock Holmes kohtasi loppunsa vuonna 1893 julkaistussa tarinassa Viimeinen tapaus. Hahmon luoja Arthur Conan Doyle katkaisi sankarinsa elämänlangan turhauduttuaan fanien pyyntöihin uusista tarinoista, ja tuli listineeksi samalla Holmesin arkkivihollisen, professori Moriartyn.

Vuoteen 1891 sijoittuvassa tarinassa Moriarty houkuttelee Holmesin Sveitsiin Reichenbachin putouksille, ja taistelun tuoksinassa molemmat syöksyvät putoukseen. Conan Doyle tuskin kohtausta kirjoittaessaan arvasi, mihin löi kätensä.

Holmesin kuolema otettiin brittilehdissä vastaan varsinaisena uutispommina (ja uutisoitiin ilmeisesti laajemmin kuin Conan Doylen kuolema vuonna 1930) ja kuten niin monta kertaa myöhemminkin - fanit järkyttyivät. Salapoliisin kuolema hyödytti ennen kaikkea pientä Meiringenin paikkakuntaa, johon virtaa turisteja tänäkin päivänä katsomaan kohtalokkaita putouksia. Fiktiivisellä taistolla on putouksilla oma muistomerkkinsä - laatta, jossa kerrotaan: tällä pelottavalla paikalla, Sherlock Holmes kukisti professori Moriartyn 4. toukokuuta 1891. Kuten monesti saippuaoopperoissa, Conan Doyle herätti salapoliisinsa fanien sitkeiden pyyntöjen takia tarinassa Autio Talo (myös Sherlock Holmesin paluu) ja lopulta päästi Holmesin viettämään vanhuudenpäiviään mehiläisfarmille.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.