Hitaan ajan havaintoja

Neiti Aika on viheliäinen ämmä. Silti herään sen vierestä aamu toisensa jälkeen. Se ei puhu ihmisen äänellä. Sen kanssa ei voi kinastella.

Se vain toteaa, ja minä toteutan.

Se mittaa elämää siitä koskaan juopumatta, vamppaa kalpeita rakastajiaan, kunnes on tahdistanut ne itselleen täysin uskollisiksi, hengettömiksi koneiksi.

Jos pyrin vakavissani elämään päivän ilman kiirettä, on minun iskettävä kiila neiti Ajan elottomaan sydämeen.

Aika nujerretaan omalla ajalla Sodassa neiti Aikaa vastaan aamu on ratkaisevin taistelu.

Herätyskello laukaisee katapultin, joka sinkoaa tajuttomuudesta asteittain toipuvan olennon automaattisten aamutoimien kautta tarkasti aikataulutettuun työpäivään.

Kun on antanut neiti Ajan raahata itseään siihen asti, on vetovuoroa enää melko mahdotonta vaihtaa. Työaikaa seuraa vähintään yhtä uuvuttava vapaa-aika.

Ehtiäkseen nauttia siitä on oltava vielä uutterampi, täsmällisempi ja tehokkaampi kuin työssä.

Neiti Aika onkin nujerrettava päivän ensimmäisenä tekona. Asettamalla herätyksen puoli tuntia tai kolme varttia viime tinkaa aikaisemmaksi voi aamusta tehdä perustan, jolle kiireetön päivä voi rakentua.

On tärkeää saada kosketus sisäiseen aikaansa ja rytmiinsä. Kiireetön kävely puistossa tai metsässä, veden äärellä tai viihtyisällä asuinalueella havahduttaa huomaamaan, ettei neiti Aika olekaan kaiken valtiatar.

Kiireettömyys ei välttämättä ole hidasta Neiti Aika on mustamaalannut hitauden. Onko mikroaaltouunien ja laajakaistojen aikana enää mitään yhteyttä, jossa hitaus ymmärrettäisiin myönteisenä asiana?

Hitaus saattaa olla kaikkea vertailevan neiti Ajan omaa keksintöä. Eihän mikään ole hidasta itsessään vaan ainoastaan suhteessa johonkin nopeampaan. Internet-yhteyttä voi pitää hitaana mutta kilpikonnaa tuskin. Miksi sen pitäisi olla nopeampi?

Kiireettömyys ei ole sama asia kuin hitaus. Se tarkoittaa toimimista sellaisella rytmillä, joka on itselle ja kulloinkin suoritettavalle tehtävälle luonnollinen. Kärsivällinen läsnäolo toiminnassa on sille luonteenomaista, se ettei yritä ehtiä itsensä ja asioiden edelle.

Joutilaisuus on vireän mielen hengitystä Kiireettömyyttä ei missään nimessä pidä alentaa hyödylliseksi asiaksi. Hyöty on omistushaluisen neiti Ajan asianajaja. Lukuisilla hyödyllisillä ajanhallintatekniikoilla onkin taipumuksena sopeuttaa ihminen neiti Aikaan eikä päinvastoin.

Toisin kuin neiti Aika yrittää väittää, hyödyttömyys on elämälle hyvin tarpeellista, jopa välttämätöntä. Ilman sitä hienoinkin nautinnon öljy muuttuu ilottomaksi konerasvaksi.

Ankarimman hyökkäyksensä neiti Aika on suunnannut joutilaisuutta vastaan. Touhuamisestaan hetkeksikin herkeävä ihminen saa osakseen sekä omantunnon että muiden soimauksen.

Joutilaisuuden liittäminen laiskuuteen ja toimettomuuteen on jo rikos ihmisyyttä vastaan. Ymmärtääkseen tämän tarvitsee vain pohtia, miten lapset jaksavat tutkia maailmaa ja puuhailla innostuneesti päivät läpeensä. Ettei vain siksi, että heidän työnsä on joutilasta leikkiä?

Vastuuseen kasvaneen aikuisen on mahdotonta enää palata lapsen huolettomuuteen, mutta jotakin tämän leikeistä voi silti oppia: valpasta luovuutta, iloa omaehtoisesta tekemisestä ja ennen kaikkea luottamusta siihen, että toiminnalla ei tarvitse ansaita omaa arvoaan.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.