Ismo Alanko on pysynyt kansan kestosuosikkina

Sielun veli Ismo Alanko ei ole pystytellyt taiteelleen raja-aitoja. Miksipä olisikaan? Hassisen koneen punkin ja suomirockin sekoitus on sujunut mieheltä yhtä sujuvasti kuin kabaree tai Sielun veljien hekumallinen vapaa-ajattelukin.

Ismo Alanko tuli tunnetuksi 30 vuotta sitten Hassisen koneen pomona. Yhtye toimi lyhyestä virsi kaunis -periaatetta kunnioittaen.

- Hyvin pian bändin perustamisen jälkeen ensimmäinen albumi oli jo valmis. Sekin tehtiin todella nopeasti, vain muutamassa päivässä Eppujen Pantse Syrjän johdolla, Alanko kertoo.

Hassisen koneen debyytti Täältä tullaan Venäjä myi Rappiolla-jättihitin siivittämänä pirullisen hyvin. Se taitaa edelleen olla Ismo Alangon uran myydyin levyn.

- Jaa että mitäkö siitä pitäisi miettiä? Ehkä sitä, että koko urani on ollut pelkkää alamäkeä, Alanko murjaisee.

- Mutta se on varmaa, ettei se ainakaan ole urani paras albumi. Olihan se hauska levy, mutta eiväthän ne biisit nyt niin kummoisia olleet. Hauskoja ne kyllä olivat.

Rappiolla rasitti

Ismo Alanko sanoo, että debyytin jättihitti Rappiolla ei enää ole hänelle sellainen riesa kuin aiemmin.

- Mutta joskus rasitti, kun yleisö jatkuvasti vaati keikoilla sen esittämistä.

Ismo Alanko oli punk-musiikin raivokas ystävä johtotähtenään The Clash. Toisaalta progekin kelpasi miehelle, sieltä varsinkin Genesis-yhtye. Hassisen koneen seuraajasta Sielun veljistä hän halusi jotakin aivan muuta kuin punk-bändin.

- Yhtye perustui täydelliseen taiteelliseen vapauteen ja sen pohjalta syntyneeseen itsensä ilmaisemiseen. Se oli ajoittain melkoista hurmiota ja huumaa, Alanko muistelee.

Sielun veljien jälkeen Ismo Alangon voi katsoa olleen soolouralla, vaikka hänen hankkeillaan bändien nimiä on ollutkin.

Alangon sooloilla on soinut rockia, poppia, kabareeta ja jotakin klassisen musiikin suuntaan kallistuvaa. Se ei ole ihme, sillä mies pitää varsinkin venäläisistä klassisen musiikin säveltäjistä.

Ei tilaustyö

Alangon merkittäviä soolojulkaisuja ovat olleet muun muassa Taiteilijaelämää, Hallanvaara ja Kun Suomi putos puusta. Näistä viimeinen ei, toisin kuin aina sanotaan, syntynyt Helsingin Juhlaviikkojen tilaustyönä.

- Minulla oli koko levy valmiina ennen kuin Juhlaviikkojen kanssa oli puhuttu mitään. Sinne kuitenkin tarvittiin yksi tämäntyylinen teos, joten tarjouduin esittämään sen Juhlaviikoilla. Myöhemmin sain sitten kuulla, että käytin Juhlaviikkoja hyväkseni kaupallisiin tarkoituksiin, Alanko puhisee.

- Hallanvaara kuten myös Suomi putos puusta ovat kokonaisuuksia, jotka toimivat nimenomaan biisien ehdoilla. Hallanvaara lienee levyistäni se, joka muistetaan vielä senkin jälkeen kun en enää ole mukana näissä kuvioissa. Jos minun tuotannostani nyt ylipäänsä muistetaan silloin enää yhtään mitään, Alanko naureskelee.

Ismo Alanko on joskus vähän ihmetellyt sitä, mitkä hänen kappaleistaan nousevat suurimpaan suosioon. Ne kun ovat yleensä sellaisia, jotka hän on ollut vähällä jopa jättää levyltä pois.

- Kyllä, juuri ne kappaleet jotka ovat hävettäneet eniten. Ne ovat tuntuneet minusta liian helpoilta. Ne ovat lauluja, jotka olen tehnyt lähinnä omaksi huvikseni, ainoaksi harrastuksekseen saunomisen - kaikissa muodoissaan - ilmoittava Ismo Alanko mietiskelee.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Ismo Alanko: Rappiolla-kappale on ymmärretty väärin