Kaappari-elokuvan arvio

Suomen ensimmäinen lentokonekaappaus tapahtui 30. syyskuuta 1978. Teon takana oli epäonnistunut liikemies Aarno Lamminparras. Lentokone oli matkalla Oulusta Helsinkiin.

Aleksi Mäkelän ohjaama Kaappari ei kerro tuota tarinaa mahdollisimman tarkasti tositapahtumiin perustuen. Paremminkin todellisuudesta on saatu inspiraatio elokuvaan. Tämä onkin järkevintä. Kaappari ei ole dokumentti vaan draamaelokuva, jonka tehtävä on viihdyttää, ei opettaa katsojaansa.

 

Lamminparrasta esittää Kari Hietalahti. Aake Kalliala on jämäkkä ja humaani lentäjä, elokuvan harvoja draamallisia tukipilareita. Jussi Vatanen on naisiinmenevä apupilotti. Parhaiten onnistuu puolisattumalta tilanteeseen joutuva verojuristi Hannu-Pekka Björkman.

Harmi, että mainiosta ja suomalaisittain omaperäisestä aiheesta ei ole saatu aikaan tämän parempaa elokuvaa. Kaappari ei ole tarpeeksi hauska komediaksi eikä tarpeeksi jännittävä jännäriksi. Kaapparia vaivaa omituinen tyylitajuttomuus. Ihan kuin tekijät itsekään eivät olisi tienneet, millaisen elokuvan haluavat.

Varsinkin naurut ovat todella halpoja ja helppoja. Tapahtumat on esimerkiksi siirretty syyskuulta pitkäperjantaihin pelkästään siksi, että sillä varjolla voidaan heittää pari munavitsiä. Aikuiset ihmiset! Hävetkää vähän.

 

Jännityspuoli ei toimi, koska päähenkilöstä on mahdotonta välittää.

Juuri kun Lamminparras ei ole pariin sekuntiin rasittava ja säälittävä luuseri, hän palaa jälleen itsesääliin. Lamminparras vie pistoolin monta kertaa ohimolleen, leualleen ja lopulta suuhunsa. Katsoja toivoo, että mies todella vetäisi liipaisimesta, niin päästäisiin tuostakin riesasta eroon.

Se että elokuvassa ryypätään jatkuvasti, ei ole niin hauskaa kuin pitäisi muka olla. Kaappari kertoo yhtä paljon alkoholista kuin lentokonekaappauksesta, mutta ei siitäkään oivaltavasti.

Oikeastaan koko kaappaus tapahtuu vain siksi, että Lamminparras on kännissä. Se saattaa olla tositapahtumien suhteen jopa totta, en tiedä, mutta draamallisena motiivina humala on äärimmäisen tylsä ja helppo veto.

Toki elokuva esittää toisenlaisen motiivin, mutta valkokankaan tapahtumien perusteella känni vaikuttaa paljon selkeämmältä Lamminparrasta liikuttavalta voimalta.

 

Elokuva myös mokaa mahdollisuutensa tehdä huumoria tosielämän poliitikoista. Aidan matalinta kohtaa käytetään tässäkin. Presidentti Kekkonen on aivan ulkona kaikesta, seniili vanhus. Ulkoministeri Väyrystä kiinnostaa enemmän itänaapurin nuoleskelu. Pääministeri Sorsa janoaa verta ja suoraa toimintaa.

Elokuvan päätyttyä jäin raivon valtaan, koska Kaappari väistää velvollisuutensa viedä tarina tyydyttävään loppuratkaisuunsa suorastaan raukkamaisella tavalla. Viimeinen kohtaus ei ole hauska, sympaattinen tai kekseliäs. Se vain on yksi helppo veto lisää muiden jatkoksi.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Viihde

21.7.2019 Sutkaus

20.8.2019 Sutkaus

19.7.2019 Sutkaus

18.7.2019 Sutkaus

17.7.2019 Sutkaus

Taide palautti taiteilija Kari Niskasen eloon vaikeasta masennuksesta – Hänen käsissä polkupyörästä voi syntyä romurokkari

16.7.2019 Sutkaus

Sutkaus 15.7.2019

14.7.2019 Sutkaus

13.7.2019 Sutkaus

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.