Miina Äkkijyrkkä elää täydesti taistellen

Lapinlahtelaisyntyinen kuvanveistäjä Miina Äkkijyrkkä kertoo tuntevansa voimakkaasti elämän täyteyden.

- Taiteilijana saan luoda uusia asioita ja taistellakin niiden kanssa. Juuri se vaikeus ehkä parasta tässä työssä onkin, hän miettii.

Iisalmen Lappetelän kylässä lapsuutensa viettänyt Äkkijyrkkä oli pienestä pitäen erilainen kuin muut. Hän oli ensinnäkin niin villi, että vanhemmat laittoivat hänet välillä karsinaan nautojen kaitsettavaksi. Jo tuolloin hän ihastui lehmiin ja niiden älykkyyteen kohtalokkain seurauksin, kuten hän itse toteaa.

Puukkoa hän myös käytti ahkerasti jo kolmivuotiaasta asti veistäen leluja kylän lapsille.

- Se oli ihan sisäsyntyistä se halu veistää. En tiedä, mistä se tuli, sillä ei siellä kylässä muita veistäjiä ollut, Äkkijyrkkä ihmettelee.

Vaikka hän on myöhemmin aikuisena taiteilijana myös maalannut, piirtänyt, suunnitellut kankaita, järjestänyt performanssitapahtumia ja osallistunut elokuvien ja televisiosarjojen tekoon, kuvanveisto on hänelle edelleen rakkainta.

- Minä olen kuvanveistäjäksi syntynyt ja rakastan sitä, koska se on niin konkreettista. Siinä yritetään ottaa hetkestä kiinni ja tehdä se ikuiseksi, Äkkijyrkkä muotoilee.

Ihailua ja vihailua

Äkkijyrkkä on töillään herättänyt voimakkaita tunteita puolesta ja vastaan. Itse hän luonnehtii saaneensa osakseen sekä ihailua että vihailua.

- Voi olla, että vihamiehet ovat rehellisempiä kuin ihailijat. On kuitenkin myös aitoja ja ihania reaktioita. Esimerkiksi olen Facebookista löytänyt joukon nuoria, jotka ovat kertoneet, että heidän kotiensa seinällä on ollut minun teoksiani. He ovat avoimesti selvittäneet, kuinka ne ovat heihin vaikuttaneet aivan lapsesta asti, Äkkijyrkkä selvittää.

Äkkijyrkkä kertoo tuntevansa itsensä etuoikeutetuksi, kun hän saa veistää, piirtää, leikkiä värien ja muodon kanssa sekä taistella toisinaan hyvin, joskus taas takkuisesti kulkevan viivansa kanssa. Lisäksi hän löytää rakkaiden lehmiensä ohella maailmasta paljon muutakin merkittävää.

- Tärkeitä minulle ovat myös näköalapaikat, meri ja muut vedet, vuoret ja eri maanosien metsät. Myös kirkot ja se, miten ihmiset uskontojaan harjoittavat, on minulle tärkeää, hän luettelee.

Erityisen tärkeänä Äkkijyrkkä pitää Jumalaa.

Omille lapsilleen hän kertoo yrittäneensä näyttää, että ahkeruus vie lopulta tavoitteeseen. Toisaalta myös sen, että pitää pystyä myös rentoutumaan ja olemaan jouten.

- Lapset osaavat sen paremmin kuin minä, taiteilija hymyilee.

Miina Äkkijyrkän veistoksia on tänä kesänä nähtävillä muun muassa Porvoossa Haikon kartanossa taiteilijan 60-vuotisjuhlanäyttelyssä.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.