Räppäri Rölli on kadunmiehen puolella

Poikaa on kutsuttu jo kymmenen vuotta Rölliksi. Taiteilijanimestään Niko Vainikainen saa siis kiittää kavereitaan.

- Mulla oli seitsemänvuotiaana iso pörrötukka ja muutama hammas puuttui. Sanoivat, että jätkähän näyttää ihan Rölliltä, Niko Vainikainen nauraa.

Tänään lauantaina pörröpää kiipeää Helsingissä Nosturin lavalle. Ja aikoo tuunata itseään entistä enemmän Rölli-lookiin.

Vainikainen on ensimmäinen kuopiolainen, joka on selviytynyt Rap SM -finaaliin.

- Ei sinne muita täältä päin vissiin ole osallistunutkaan. Finalistit on valittu demonauhojen perusteella. Piti lähettää sellainen parin minuutin setti.

Finaaliin valittiin 20 parasta. Mukana on muun muassa viime vuoden MM-kisoissa pronssia saanut Kosola.

- Tunnen aika monta kilpailijaa. Luulen, että erotun sanoitusten takia. Ne on vähän abstrakteja ja oon käyttänyt niihin filosofista ajattelua.

Ja sekaan pari savolaisläppää Kilpailu etenee niin, että ensin vedetään minuutin mittainen oma setti. Sitten tuomarit antavat aiheen, josta pitää räpätä. Kahdeksan parasta kisaavat voitosta battleissa.

- Tavoite on päästä ainakin battleihin asti. Ja toki se tuhannen euron palkintokin kiinnostaa. Sillä saisi jo paljon harrastuskalustoa, mikin ja vahvistimen.

Vaikka ensimmäisen minuutin setin voisi suunnitella tarkasti etukäteen, siihen Niko Vainikainen ei ole ryhtynyt.

- Suurin osa heittää setit hatusta. Oon ajatellut laittaa sekaan pari hauskaa savolaisläppää. Ei mua oikeestaan jännitä, olen ollut lavalla ennenkin ja tehnyt keikkaa yksin ja kaverini Rikun kanssa.

Vainikainen on osallistunut myös kilpailuihin.

- Rap-kisoja on kyllä tosi vähän. Mutta beatboxingin SM-hopeeta mulla on tältä vuodelta. Kisat käytiin Vuokatin Pipefestissä.

Ei ikinä toiselle tielle Niko Vainikainen kiinnostui rapista yhdeksänvuotiaana. Ensimmäisiä sanoituksiaan hän ei enää muista.

- Ehkä ne käsitteli musiikkia. Rap oli silloin muotia, ja minäkin jäin siihen koukkuun. Oma tyyli on kehittynyt funkahtavaksi, reggaetyyppiseksi. Biitit on lähinnä souljazz-tyylisiä.

Kun Vainikaista pyytää heittämään settiä videokameran edessä, mies pyörittää päätään.

- En mä halua. Oon aina yrittänyt välttää julkisuutta. En meinannut lähteä tähänkään haastatteluun. Se tavallaan kuuluu genreen. Tahdotaan pysyä siellä kadun miehen tasolla.

Vainikainen sanoo, että alkuperäisestä rap-aatteesta on Suomessakin jakautunut toinen tie.

- Valtavirtaräppi menee koko ajan popimpaan suuntaan. Sieltä löytyy niitä "elastisia", jotka on koko ajan julkisuudessa. Sanoma siinä vaan häviää. Siihen porukkaan en halua kuulua.

Entä jos puhelin soi rap-finaalin jälkeen ja toisessa päässä on suuren levy-yhtiön pamppu, joka tarjoaa sopimusta...

- Jos ekat sanat ois, että "Sony BMG:stä päivää", löisin luurin korvaan. Tulis heti semmonen olo, että nyt on kaulapanta kaulassa. Levyjä voin tehdä itsekin. Viime kesän Pipefestiinkin tein sadan kappaleen erän ja möin niitä suoraan repusta. Kaikki meni kaupaks.

- Oon huomannut, että foorumeilla mun nimi toistuu usein. Ei se kuitenkaan tärkeintä oo, vaan se, että keikoilla on paljon porukkaa, jengi kuuntelee sanoja ja kaikilla on leppoisa meininki.