Teollisuusneuvos Kylävainio luottaa Nalle Puhiin: Hunaja on palkinto kovasta työstä

Mies, jolla on kiiltonahkakengät, salkku ja solmio. Kylmän viileä bisneshai. Vaikuttaja. Asiantuntija. Visionääri. Tekijä. Menestyjä. Pohatta. Patruuna.

Niistä hän on tunnettu. Vain niistä.

Kun Keitele Groupin toimitusjohtaja ja hallituksen puheenjohtaja, teollisuusneuvos Ilkka Kylävainio täyttää tänään keskiviikkona 70 vuotta, voi olla hyvä aika kertoa kuka hän on.

Tärkeintä on tietää, että Ilkka Kylävainio osaa rymsteerata.

Rymsteeraus alkaa, kun Onni, Aatos, Alisa, Kasper ja Kiira tulevat kylään.

– Lastenlasten kanssa hypätään isoon sänkyyn rymsteeraamaan. Pyöritään, painitaan ja muristaan. Ukki ei tietenkään ikinä voita.

Vaikka rymsteeraus kuulostaa kepeältä toiminnalta, ukki saa siitä voimaa työhön. Itsensä hauskuuttamisesta.

– Olen minä siinäkin mielessä onnellinen mies, että nukun hyvin. Nykyään saatan ottaa viikonloppuna päiväunetkin.

Päiväunet suotakoon, sillä Kylävainio tekee yhä 60–70-tuntista työviikkoa.

– Olen pysynyt terveenä ja liikun paljon. Tulen vauhdilla aina portaatkin ylös. Joskus asiakkaat puuskuttavat, kun yrittävät pysyä perässä. Hengästyitkö sinä?

Ilkka Kylävainio on nimi, joka toistuu tämänkin lehden juttuarkistossa satoja ja taas satoja kertoja.

Häneltä on kysytty lukuisat kerrat yhtiön syntytarina, sen kasvusuunnitelmat, investoinnit ja laajennushankkeet. Häntä on onniteltu yrittäjäpalkinnoista, kuvattu Linnan juhlissa ja infotilaisuuksissa. Häntä on sanottu mieheksi, jolla on patruunan otteet ja maine.

Johtajana hän on tiukka ja vaatii aina parasta. Sellainen hän on itseäänkin kohtaan.

– Ei virheetön imago erityisen tärkeä ole, mutta eihän se sattumaa ole, että olen ollut mukana monella sektorilla.

Paikkakunnan ihmisille Kylävainio on etäinen hahmo, yksityinen ihminen.

– On ollut pakko. Olen tehnyt niin paljon töitä, että ei minulla ole ollut aikaa mihinkään muuhun.

Kiiltonahkakengät, salkku ja solmio eivät silti ole mikään roolihahmo. Kotonakin kahvipöytä täyttyy aina talouslehdistä ja muista asiaankuuluvista. Siitä tulee rouvalta joskus sanomista.

– Kaikki talouteen liittyvä kiinnostaa. Luen paljon.

Kylävainion kirjasuositukset kertovat omaa kieltään. Sivistäviä opuksia ovat muun muassa Metsä – Monikäyttö ja ekosysteemipalvelut sekä historiateos Pohjolan leijona.

Kolmas suosikki on tietenkin Nalle Puh ja johtamisen taito.

– Sen avulla ollaan lastenlasten kanssa opeteltu liikkeenjohtamista. Sekin on opittu, että hunajaa ei saa syödä loputtomasti vaan hunaja on palkinto kovasta työstä.

Samoilla periaatteilla Ilkka Kylävainio palkitsee myös itseään. Muuten hän elää suht koht konservatiivista elämää, mutta suuremmat etapit tarkoittavat jotain kivaa itselle.

– Kun täytin 60, ostin veneen. Vaimo kysyi, onko se tyttöystävää varten. Sanoin, että olisikin.

Seitsemänkympin lahjakin on jo ostettu. Alla on nyt seiskasarjan bemari, joka tuoksuu vielä nahkalle.

– No ei se auto nyt liity mitenkään tähän juttuun, Kylävainio yrittää, kun auto tulee puheeksi.

Auto kertoo kuitenkin siitä, kuka Ilkka Kylävainio on.

Sen lisäksi että hänellä on kuusi venettä, hän on bemarimies.

– Kun Einari Vidgrén hankki Bentleynsä, hän sanoi minulle että kyllähän sinunkin Ilikka pitäs pentli hankkia. Sanoin, että se on liian pappamallinen mulle.

Porilaisen piensahayrittäjän poika on vuosien aikana päässyt pitkälle. Kun hän tuli Keiteleelle ja perusti Keiteleen Teollisuussaha Oy:n vuonna 1981, epäilijöitä oli enemmän kuin työntekijöitä.

Vielä enemmän oli velkaa. Toiminta alkoi lainalla, jonka Kylävainio sai omaa taloaan vastaan. Vaimo Hannele yritti vähän puhua järkeä. Pojat Matti ja Mikko olivat vielä pieniä.

– Pitää olla rohkea. En todellakaan ole koskaan miettinyt, uskallanko. Suunnitelmiinsa pitää uskoa.

Sen jälkeen kaikki on mennyt kuin elokuvassa, joka perustuu tositapahtumiin. Nykypäivänä Keitele Group työllistää 430 työntekijää ja toimintaa kasvaa ja kehittyy jatkuvasti. Kemijärven investointi on tuonut uutta haastetta ja kasvupotentiaalia. Vientiä on nyt 40 maahan.

Kun nuori Ilkka Kylävainio seurasi isänsä sahatoimintaa Porissa 1950-luvulla, hän tiesi, että hänestäkin tulee isona sahuri.

Isäkin ehti nähdä menestyksen päivät ja oli pojastaan ylpeä.

– Isä kävi täällä muutama vuosi ennen kuolemaansa ja näki tämän kaiken. Kyllä hän kehui, Kylävainio sanoo kun kyynel täyttää silmäkulman.

Samalla tavalla Ilkka Kylävainio on nyt ylpeä omista pojistaan, joiden vastuu yrityksessä on kasvanut vuosi vuodelta. Yhtiössä johtajina toimivat pojat omistavat yhteensä jo 80 prosenttia yhtiöstä, 20 prosenttia on isällä.

Vuosien myötä on kasvanut myös kysymys siitä, milloin Ilkka Kylävainio antaa kapulan seuraavalle sukupolvelle.

Aiemmin vastaus on ollut aina että ”muutaman vuoden päästä”.

Nyt se on selkeämpi.

– Teen töitä niin kauan kuin järki pelaa. Miksi lopettaa jos on näin mielenkiintoista.

Antaa miehen siis tehdä työnsä. Ajaa välillä menopeleillään, käydä lintumetsällä, sienestää, marjastaa, tehdä puutarhatöitä, purjehtia ja rymsteerata.

Kun työintoa, menestystä, rakkautta ja terveyttä riittää, äkkiseltään voisi ajatella, että Ilkka Kylävainiolla on ollut täydellinen elämä.

Kylävainio säpsähtää.

– Niin se varmaan on. On ollut täydellinen. Vielä kun pikkusikareista pääsis eroon.

Ilkka Kylävainio täyttää 70 vuotta 27. huhtikuuta. Hän juhlii kesällä lähipiirin parissa.

Uusimmat

Viihde

21.01.2019 Sutkaus

20.01.2019 Sutkaus

The Sun: Spice Girls pyysi Saara Aaltoa mukaansa kiertueelle korvaamaan puuttuvaa laulajaa

19.01.2019 Toivanen

19.01.2019 Sutkaus

18.01.2019 Sutkaus

18.01.2019 Toivanen

Suomen paras tanssipaikka löytyy Kuopiosta – listalla muitakin suosikkiravintoloita Savosta

17.01.2019 Sutkaus

IL: Kristiina Komulainen alkoi opiskella poliisiksi

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.