Veikko vastaa

Syyspäivää, lukijat. Syksyn väriloiston kunniaksi otetaan alkuun Marin ajankohtainen kysymys, joka käsittelee lehdistöä. Siis puiden lehdistöä.

Asiaa on käsitelty aiemminkin, mutta kertaus ei pahaa tee. Syksyn lehdet saavat komeat värinsä, kun kasvin lehtivihreä eli klorofylli hajotetaan ja siirretään varastoon oksiin ja runkoon. Keltaisia ksantofylleja ja kellanpunaisia karotinoideja (niitä mitä porkkanassakin) on lehdissä jo valmiiksi, mutta ne tulevat näkyviin hallitsevan vihreän poistuessa.

Punaiset ja sinipunaiset sävyt synnyttää kasvin soluissa muodostuva antosyaani-väriaine. Kyky antosyaanin muodostamiseen riippuu kasvin geeniperimästä. On myös havaittu, että punaisia lehtiä saadaan parhaiten kuulaina, pienen pakkasen sävyttäminä syksyinä.

Kuka on päättänyt, että kiertoliittymässä ajetaan vastapäivään, ja millä perusteella, Mari myös ihmettelee.

Tämän vaatimattoman liikenneinnovaattorin nimi ei ole jäänyt kirjoihin, mutta voisin tavatessani tarjota hänelle kahvit. Oikeanpuoleisessa liikenteessä vastapäivään kierrettävä ympyrä on siitä hyvä, että siinä vältytään ristiinajamiselta yli vastaantulijan kaistan.

Sähköpostipinon syvyyksistä löytyi Aristoteleen veneaiheinen kysymys. Onko veneen jättämien peräaaltojen välinen astekulma samansuuruinen riippumatta veneen koosta, hän tiedustelee.

Veneen perässähän risteää ja pyörteilee monenlaista aaltoa aluksen rungosta, pyörivistä potkureista ja ties mistä. Mutta varmaan ajattelemme nyt paatin keulasta ja perästä lähtevää v-muotoista aaltokuviota, joka saattaa tyynellä järvellä näkyä kauankin. Näiden aaltojen kulma on tosiaankin aina sama, 19,5 astetta molemmin puolin venettä.

Ilmiöstä muuten otti ensimmäisen kerran tieteellisessä mielessä selkoa itse lordi Kelvin, se sama, joka nykyisin muistetaan lämpötila-asteikosta. Ei mikään nolla tämä Kelvin, vaikka asteikko lähteekin absoluuttisesta nollapisteestä.

Radion klassisen musiikin ohjelmissa mainitaan ajoittain continua-niminen soitin, kirjoittaa Palstanlukija, ja kaipaa lisätietoa. Hän toteaa, ettei ole niin musikaalinen, että erottaisi, onko kyseessä kosketin- vai jousisoitin.

Ehkäpä siksi, että se voi olla kumpi tahansa. Continuo (siis o:lla) tarkoittaa kappaleen läpi jatkuvaa säestystä, jossa nuotteihin kirjoitetun bassosävelmän ympärille improvisoidaan harmonioita. Continuo oli kovasti muodissa barokkimusiikissa 1600-luvun alusta 1700-luvun puoliväliin.

Continuo-ryhmässä on yleensä jokin sointusoitin, esimerkiksi cembalo, urut tai harppu, sekä jokin matalaääninen melodiasoitin, kuten sello tai fagotti. Continuo on tavallaan teoksen pohja, sen matalimmalta soiva osa.

Hevoskilpailuissa kuulee usein annettavan vetoapua, Juha havainnoi. Häntä kiinnostaa tietää, millaiset laitteet, polttoaineet ja nopeudet avunannossa sallitaan.

Säännöt eivät taida sallia muuta apua kuin psykologisen vaikutuksen ja ilmanvastuksen murtamisen. Keppiä ja porkkanaakin käytetään enemmän muussa yhteiskuntaelämässä. Ja totoluukullakin vetoapua otetaan vastaan vain omalla vastuulla.

Lopuksi: tiesittehän, että tavallinen intialainen norsu tuottaa noin 50 kiloa ulostetta päivässä? Syytä pitää mielessä, kun lapset alkavat kärttää lemmikkieläintä jouluksi.

Voit lähettää Veikolle kysymyksiä tai palautetta sähköpostilla osoitteeseen: veikko.virtanen@savonsanomat.fi tai postitse osoitteeseen Savon Sanomat Päivyri/ Veikko Virtanen PL 68 70101 Kuopio.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.