Uusi koti Kuopiossa odottaa rehtoriparia – Isoniemet aikovat asua vuoroin maalla ja kaupungissa

Parin kilometrin pikkutietä Härmäniemen kärkeen Minna ja Ari-Pekka Isoniemen mökille ajetaan kävelyvauhtia – edes nelivetoauton pyörät eivät tahdo pitää tien jääkannella. Paikoin on jäljellä hiekkaa, jota Isoniemet viikonloppuna tielle kantoivat.

– Vasta toisen kerran meidän aikanamme tie on näin pahassa kunnossa, he toteavat.

Isoniemien aika Harjurannan Härmäniemessä alkoi neljä vuotta sitten. Mökkirantaa vastapäätä on Rantasalmeen kuuluva saari, ja välissä kulkee vettä pitkin maakuntaraja.

Mökin hankkiessaan he luopuivat talostaan Joroisten Kerisalon kylällä ja muuttivat Kuvansiin. Tänä talvena he ovat tyhjentäneet Kuvansin kotiaan tilapäisiin varastoihin – kesällä valmistuu uusi rivitalokoti Kuopion Saaristokaupunkiin.

Siihen asti he lähtevät aamuisin työpaikoilleen sieltä, mistä kätevimmin pääsee kulloinkin kulkemaan, mökiltä tai huonolla ajokelillä Minnan vanhempien luota Kerisalosta. Lukiota käyvä nuorempi tytär muuttaa Varkauteen, vanhempi opiskelee luokanopettajaksi Raumalla.

Ari-Pekka työskentelee Leppäkertun koulun rehtorina Leppävirralla, Minna Otto Kotilaisen koulun rehtorina Heinävedellä.

– Työviikon keskellä kun tulee mökille, tuntuu kuin olisi viikonloppu keskellä viikkoa, Ari-Pekka kuvailee.

– Mökille voi tulla kuin haluaa. Jos tämä olisi omakotitalo, arki pyörisi koko ajan samalla tavalla, Minna lisää.

Minnan työmatkaa Kuopioon muutto pidentää, mutta Heinävedellä hän aikoo toistaiseksi pysyä.

Mökillä yöpyminen keskellä työviikkoa tuntuu pieneltä lomalta, Ari-Pekka ja Minna Isoniemi kokevat. Kuva: Aulikki Jääskeläinen
 

Ajatus asettumisesta paikoilleen eläkeikää odottamaan on ollut Isoniemille vieras. Ja kun ajatus muutoksesta syntyy, he eivät jää jahkailemaan.

– Motivaatio pysyy eikä jämähdä paikoilleen, kun tulee uusia alkuja, Ari-Pekka toteaa.

– Välillä elämä vie johonkin suuntaan, ja sitten asiat loksahtelevat kohdalleen.

– Vaikka tosi isoja muutoksia ollaan tehty, koskaan ne eivät ole tuntuneet vääriltä jälkeen päin, Minna sanoo.

Ensimmäisen ison elämänmuutoksensa Ari-Pekka teki suunnatessaan Nakkilasta Porin kupeesta Kajaaniin opiskelemaan. Suorapuheista satakuntalaisuutta savolaiset eivät aina ole nikottelematta sulattaneet, vaikka Minna arvioikin puolisonsa porilaisuuden lieventyneen.

Isoniemet valmistuivat luokanopettajiksi Kajaanista 2000-luvun alussa ja asettuivat Joroisten Kaitaisiin. Kaksi vuotta he opettivat kyläkoulussa kahdestaan, sitten kirkonkylän kouluun siirtyi ensin Ari-Pekka ja joitakin vuosia myöhemmin Minnakin.

Kaitaisten ja Kerisalon vuosinaan he oppivat arvostamaan kylien oma-aloitteisuutta ja talkoohenkeä. Kun kunnan järjestämää toimintaa on korkeintaan kansalaisopiston piiri, sitä järjestetään itse.

– Joskus tuntuu, ettei kunnissa edes tiedetä, mitä kylillä tapahtuu ja tehdään, Minna pohtii.

He myös ymmärtävät, miksi kylät kiihkeästi puolustavat omia koulujaan: koulu on kylän sydän, jota ei haluta päästää kylmäksi.

Muutoksiin Isoniemiä on sysännyt halu sujuvoittaa arkea sen hetkisessä elämäntilanteessa. Kerisalosta he lähtivät, koska kokivat tytärten kuljettamisen harrastuksiin Varkauteen haukkaavan liian ison osan vapaa-ajastaan.

– Kun Oona harrasti taekwondoa, neljänä päivänä viikossa ajeltiin iltaisin 32 kilometriä suuntaansa. Emme juuri ehtineet olla arkisin kotona, Ari-Pekka toteaa.

Tällä hetkellä Isoniemet pitävät ajatuksesta asua osin ison kaupungin palvelutarjonnan äärellä, osin keskellä metsää järven rannalla.

– Ei me mentäisi Kuopioon, ellei mökkiä olisi, Minna toteaa.

Iso muutos Ari-Pekalle tulee kodin muuton lisäksi olemaan jättäytyminen pois Joroisten kunnallispolitiikasta. Hän on kolmannen kauden kunnanvaltuutettu.

– Yhteydenpito kuntalaisiin ja kokoukset vievät paljon aikaa, ja jotain sen tilalle on keksittävä.

Valtuustotyön hän suunnittelee päättävänsä kunnan tilinpäätöskokoukseen.

– Sitten pääsen katselemaan uusi lenkkeilymaastoja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.