Aino Kanniainen yllättyi, että juuri MLL kiiruhti kritisoimaan kotiintuloaikasuositusta populistiseksi ja riskialttiiksi

Näkökulma

Tällä viikolla olen ajatellut erityisesti ensimmäisen luokan aloittavia pieniä koululaisia. Heillä on edessään vuosien mittainen tiedoissa ja taidoissa oppimisen matka.

Tulemmeko useinkaan ajatelleeksi, miten lapsuus- ja nuoruusvuosien kokemukset luovat tärkeää pohjaa koko elämää ajatellen?

Jokainen vanhempi toivoo lapselleen turvallista koulutietä – että kaikki menee hyvin ja lapsen silmistä loistava innostus koulua ja uuden oppimista kohtaan saa myönteisten kokemusten siivittämänä jatkua luokalta toiselle. Jokainen lapsen kohtaamisen hetki on ainutlaatuinen mahdollisuus.

Seuratessamme oman tai lapsenlapsen opintietä, omatkin koulumuistot nousevat mieleen. Se, miten meitä on kannustettu, tuettu, annettu palautetta ja rohkaistu, on jättänyt jälkensä vahvistaen tai heikentäen käsitystämme itsestä oppijana ja ihmisenä.

Jokin yksittäinen itselle tärkeä tai kipeä kokemus voi säilyä jopa vuosikymmeniä mielessä.

Koulujen alkaessa autoilijoita muistutetaan huomioimaan koulutiensä aloittavia. Turvallisuus koostuu myös muista tekijöistä kuten aikuisten läsnäolosta, luokan ilmapiiristä, yhteishengestä ja luottamuksesta, että tarvittaessa saa apua.

Vain turvallinen ja luottavainen mieli pystyy oppimaan parhaiten. Yksin jääminen tai kiusatuksi tuleminen ovat haavoittavia kokemuksia ja pahimmillaan murtavat itsetuntoa ja mielenterveyttä.

Mikään teoriatieto ei pysty korvaamaan sosiaalisten taitojen merkitystä. Siksi on tärkeää jo pienestä pitäen saada ohjausta ihmisyyden tärkeisiin taitoihin kuten toisten huomioimiseen, tunteiden ilmaisuun, uskallukseen pyytää ja antaa myös toisille apua sekä erilaisuuden kohtaamiseen.

Tottahan haluamme lapsen oivaltavan ikiaikaisen viisauden: jos toivot, että sinua kohdellaan hyvin, kohtele muita hyvin. Keskustelin taannoin erään nuoren kanssa: ”Kuvittele, että olet vuosien kuluttua hakemassa toivomaasi unelmatyötä ja haastattelijana onkin luokkatoverisi, jota olet ivannut ja kiusannut. Mitäpä luulet, tuletko valituksi?”. Nuori oivalsi, mitä kysymykselläni tarkoitin.

Jos vanhemmat toimivat yhteistyössä, se varmasti luo turvaa niin pienemmille kuin isommillekin lapsille. Lapinlahti kuntana antoi suosituksen lasten ja nuorten kotiintuloajoista.

Moni aikuinen on kertonut, miten he aikanaan kadehtivat ystäviään, joita kyseltiin ja tarvittaessa jopa haettiin kotiin. Se, että kukaan ei kysellyt perään oli tuntunut, että heistä ei välitetty.

Rajat ovat rakkautta. Vaikka niitä vastaan kapinoidaan, vuosien kuluttua niitä kiitetään.

Yllätyin, että juuri MLL kiiruhti kritisoimaan kotiintuloaika- suositusta populistiseksi ja riskialttiiksi. Kuvastaako tämä laajemminkin keskustelukulttuuriamme? Jos jossain koetetaan tarttua ilmenneisiin ongelmiin edes vähän, ollaan siitä nopeasti etsimässä kritiikin aihetta.

Ajattelen lämmöllä teitä vanhempia, jotka aamuisin olette lapsia kouluun herättelemässä sekä teitä, jotka koulun henkilökuntana olette heitä vastaanottamassa. Teette työtä, jonka todellinen arvo kirkastuu usein vasta vuosia myöhemmin.

Ja rohkaisuksi meille kaikille Hanna Katajarinteen Kun sanat riittävät-sivustolta: ”Että olisi jokaisella joku edes yksi, joka ottaisi sen raskaimman repun hetkeksi vahvemmille hartioille. Sillä ei pienen eikä isonkaan pitäisi omin voimin kantaa…. ole sinä se yksi joku. Sillä yksikin on jollekin tarpeeksi.”

Kirjoittaja on Leppävir ran kunnanhallituksen p uheenjohtaja (kesk.), VET Psykoterapeutti

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.