Ei oo kaikki muumit laaksossa

Nyt harmittaa, etten edes yrittänyt tilata itselleni Arabian Tove Janssonin syntymäpäivän kunniaksi julkaisemaa erikoismuumimukia. Tuo suuren kohun aiheuttanut muki oli myynnissä vain yhden vuorokauden ajan pari viikkoa sitten. Se villitsi varsinkin muumimukikeräilijät aivan täysin.

Mukia jonotettiin Helsingin keskustassa keskellä yötä ja moni vietti unettoman yön metsästämällä mukia verkkokaupoista.

Kyse oli ilmeisesti melkoisesta onnenkaupasta, sillä sivut hidastelivat ja kaatuilivat tuhansien muuminkiiltosilmäisten ihmisten rynnätessä yhtä aikaa ostoksille. Aamulla muumiraivo oli jo valloillaan, sillä kupposet olivat loppuneet verkkokaupoista ja monista kivijalkamyymälöistäkin.

Nyt kyseisellä mukilla tehdään internetissä rahaa. Nettihuutokaupoissa on myynnissä lukuisia muumin päivän erikoismukeja. Keskihinta näyttää liikkuvan sadan euron tietämillä, mutta yritteliäimmät ovat pokkana hilanneet pyyntihinnan jopa useampaan sataseen.

Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka moni on onnistunut myymään vajaalla kolmellakympillä hankkimansa mukin jopa nelinkertaisella hinnalla. Ja kuinka moni nyt ryystää kahvia tai teetä 120 euron mukista.

Tosin näistä kupposista ei juuri taideta juoda yhtään mitään, vaan ne nostetaan tukeviin vitriineihin turvaan näpeiltä, jotka voisivat ne vahingossa pudottaa tai muuten särkeä.

Muumimukien kerääminen on todella suosittu harrastus. Mitenkään halvasta puuhasta ei ole kyse, sillä himotuimpien mukien hankintaan ei valtaosan kuukausipalkka riitä.

Itse omistin pitkään vain yhden muumimukin, mutta Taikuri-mukin ja Tiuhti ja Viuhti -mukin tultua viime kevättalvena myyntiin, hankin ne. Kummankin mukin kuosi on minusta hyvin onnistunut niin tunnelmaltaan kuin värimaailmaltaankin.

Parhaita muumimukeja ovat minusta juuri ne, joihin liittyy jokin pieni tarina. Paljon ihastuttavia mukeja löytyy varsinkin kausimukien, eli talvi- ja kesämukien joukosta.

Näitä vain tiettyinä vuosina valmistettuja mukeja en kuitenkaan ole tullut hankkineeksi ja nyt useampien kymppien maksaminen ei houkuttele. Niin hurahtanut en sentään ole, vaikka tänä kesänä pienimuotoisesti muumimukeista innostuinkin.

Helsingissä asuva ystäväni oli päättänyt luopua omasta muutamien kymmenien muumimukien kokoelmastaan ja aikeissa laittaa ne nettiin myyntiin.

Googlailimme, missä ja millä hinnalla mukeja kannattaisi myydä ja silloin tajusin, että kaapistani löytyvä ja surutta käyttämäni ruskea Nipsu-muki on noin sadan euron arvoinen. Muistelin kauhilla, että vuosi pari sitten olin vähällä viedä kyseisen aarteen kirpputorille ILMAISEKSI.

Ystäväni luota lähtiessäni matkalaukkuni painoi seitsemän mukin verran enemmän kuin tullessani. Aion ottaa mukit arkikäyttöön, sillä mitä iloa on kivoista astioista, jos niitä ei voi käyttää.

Tästä lähtien pöydässämme saavat siis seikkailla Pikku-Myy, esi-isä ja mörkö kavereineen, mutta Nipsun taidan kuitenkin pitää turvassa kaapin perällä.

Ties minkä arvoinen se on esimerkiksi kymmenen vuoden kuluttua, jos ja kun muumivillitys on vielä silloin voimissaan.