Ei tarvitse matkustaa kauas, jotta pääsee irti ajasta ja paikasta – riittää, että meloo

Vuosikausia kuvittelin, että lomalla en halua ainakaan mihinkään massatapahtumiin.

En varsinkaan sellaisiin, joissa pitää viettää useampi vuorokausi ahtaassa paikassa muiden ihmisten kanssa sekä liikkua määräaikoina sellaista tahtia ja sellaiseen suuntaan, jonka joku muu määrää.

En kuvittele enää. Yhteensä 20 kesää Suomi meloo -viestissä on muuttanut käsitystäni siitä, millainen olen. Ehkä olen muuttunut itsekin.

Tämän viikkoa olen yrittänyt saada taas itseäni takaisin normaaliarkeen, päivärytmiin ja ihmistapoihin. Ne unohtuvat puolessa vuorokaudessa, mutta palatuminen vaatii pari viikkoa.

Suomi meloo -viesti ei ole kilpailu, vaan tapahtuma. Siinä on ennalta suunniteltu reitti ja sen varrella vaihtopaikat 10–30 kilometrin välein. Tapahtumaan osallistutaan joukkueina, joiden jäsenistä osa on vesillä ja loput maissa.

Maajoukot siirtävät autoilla porukan leiriä aina seuraavaan paikkaan sekä yrittävät syödä, nukkua ja peseytyä. Sitten vaihdetaan osia, ja taas mennään.

Kyse ei ole kilpailusta, vaan liikunta- ja retkeilytapahtumasta. Rankkaa melonta on silloin, jos tuulee kovaa. Viikon aikana viesti etenee myös yöllä.

Juuri yöosuudet taitavat olla syy siihen, että itse aikoinani jäin tapahtumaan koukkuun. Ihan omin nokkineni en vain jaksa astua kajakkiin puoliltaöin ja meloa aamukuuteen, mutta porukassa se onnistuu.

Mikään ei ole niin taianomainen kuin alkukesän yö vesillä, kun linnut laulavat, usva leijailee ja aurinko ensin laskee ja nousee kohta uudelleen.

Joskus on ollut niin kylmä, että kajakin kannella on ollut kuuraa, ja joskus rankkasade on pimentänyt kesäyönkin.

Suomea on melottu viikon ajan kesäkuun alussa jo vuodesta 1985. Samoihin aikoihin syntyi monta muutakin tapahtumaa samalla idealla, mutta esimerkiksi Suomi juoksee -tapahtuma on hiipunut aikoja sitten.

Melojienkin määrä on laskenut huippuvuosista, jolloin viikolla saattoi olla jopa tuhat osallistujaa. Se oli liikaa: pienet kylärannat ja sivutiet olivat aivan tukossa.

Ilman Suomi meloo -viikkoja en olisi koskaan löytänyt kaikkia niitä idyllisiä pikkukyliä, joita Suomessa on paljon. Moottoriteiden katveessa kulkee neli- ja viisinumeroisia teitä, joiden varrella on näkemistä enemmän kuin osaa edes kuvitella.

Tärkeä osa viikkoa ovat vaihtopaikkojen kyläyhdistykset, urheiluseurat ja yritykset, jotka myyvät melojille ruokaa ja kahvia. Tänä vuonna suurimman vaikutuksen teki hämäläinen Narvan kylä, joka oli tuonut vaihtopaikalle myös kylän oman puhallinorkesterin.

Tiivis viikko pakottaa keskittymään olennaiseen. Uusille joukkueen jäsenille olemme kiteyttäneet ohjeet neljään kohtaan: Nuku aina kun voit. Syö aina kun voit. Käy vessassa aina kun voit. Käy saunassa aina kun voit.

Viideskin sääntö on kehitetty: Siedä joukkuetovereittesi omituisuuksia; outo olet itsekin, kun tänne läksit.

Olen ollut mukana joukkueissa, joiden melojista osa on keskenään työkavereita. Silti koko viikon aikana ei ole koskaan puhuttu työasioista.

Ajasta ja paikasta irti pääsemiseen ei tarvitse matkustaa kauas. Riittää, että meloo.

Kirjoittaja on Warkauden Lehden toimittaja, joka on harrastanut kajakkimelontaa vuodesta 1988 ja osallistunut Suomi meloo -viestiin ensimmäisen kerran vuonna 1997.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.