Ei toimitetun tiedon tarve lopu, eikä paikallisen tiedon jano sammu

Joka päivä laitamme talteen kaksi Warkauden Lehteä. Näistä kappaleista syntyy kaksi vuosikertaa.

Toinen kirjoista jää toimitukseen, toinen menee Varkauden kirjastoon. Teemme yhä kirjat, vaikka uutisaineisto ja lehden sivut tallentuvat myös sähköisiin arkistoihin.

Toimituksessa on varattu aula näille kirjoille. Lähes jokainen vieras pysähtyy kunnioitusta herättävien kirjahyllyjen luona. Jotkut tulevat niiden vuoksi: etsimään tiettyä juttua tai kuvaa tai keräämään tietoa vaikkapa yhdistyksensä historiikkiin.

Hyllyissä lepää valtava määrä Varkauden ja lähikuntien historiaa sadan vuoden ajalta: ihmisiä, rakennuksia, ympäristöä, luontoa, politiikkaa, tapahtumia, juhlia ja urheilukisoja, menestyksen ja tappion hetkiä, onnistumisia ja epäonnistumisia, iloa ja surua.

 

Kirjoissa on myös tuhansia ja taas tuhansia tunteja toimittajien työtä, haastatteluja, keskusteluja ja näkökulmien etsintää, kirjoituskoneen ja näppäimistön naputusta, olalle heitettyjä kameralaukkuja, myyjien neuvotteluja ilmoitusasiakkaiden kanssa, lukijoiden neuvontaa tilausasioissa, käyntiin pyörähtävän painokoneen jytkettä, aamuyön hämärässä kulkevien jakajien kohmeisia sormia.

Warkauden Lehti on tuonut työtä sadoille ihmisille.

 

Painomuste tuoksuu yhä aamukahvipöydissä. Se on tiedon tuoksu, ja tieto on valtaa.

Joskus tulevaisuudessa paperisen lehden ehkä korvaa sähköinen ruutu tai joku muu uusi tapa välittää tietoa. Mutta sen aika ei ole vielä. Paperi on yhä vahva.

Ei toimitetun tiedon tarve lopu, eikä paikallisen tiedon jano sammu. Some-keskusteluista ei ole luotettavaksi tiedoksi, ei dokumentoijaksi eikä tiedon arkistoijaksi.

 

"Paikkakunta ilman sanomalehteä on kuin ruumis ilman sielua. Tällainen sieluton ruumis on Warkaus ollut ja pitäisimmepä itseämme onnellisina, jos nyt voisimme antaa sielun, puhaltaa uuden elävän hengen tähän sieluttomuutta kauan poteneeseen ruumiiseen", kirjoitti Armas Emanuel Salmelainen Warkauden Lehden syntysanoja vuonna 1919.

Näytenumero ilmestyi 17.12.1919. Lehden perustajalle ja ensimmäiselle päätoimittajalle se oli joulun ihmelapsi.

"Ihan sama, onko se tyttö vai poika, kunhan syntyy, kasvaa ja varttuu terveenä ja pirteänä. Eläköön!", maalaili Salmelainen Rupatuksia-palstallaan.

 

Ei ole epäilystäkään, etteikö Warkauden Lehti ole kyennyt täyttämään sitä tehtävää, jonka Armas Emanuel Salmelainen sille asetti.

Jää muiden arvioitavaksi, tuliko siitä Varkauden sielu mutta sen sanansaattaja, puolustaja ja uskollinen ystävä siitä joka tapauksessa tuli. Jos joskus kuulee muuta väitettävän, kannattaa mennä kysymään joroislaisilta, leppävirtalaisilta tai vaikka kuopiolaisilta. He tietävät kyllä kertoa, että kotiin päin se aina vetää, se Varkaus-lehti.

Warkauden Lehden ensimmäisiä tehtäviä oli työskennellä sen eteen, että Varkaus itsenäistyi. Jonkinlainen ympyrä on sulkeutunut, kun jo pitkään Warkauden Lehti on kirjoittanut Keski-Savon kuntien tiiviin yhteistyön ja yhteisymmärryksen puolesta. Sekin on kotiin päin vetoa: taistelua koko alueen selviytymisen puolesta.

Warkauden Lehti on jokaisena päivänä ylpeä 90-vuotiaasta Varkaudesta, hienosta, ainutlaatuisesta kaupungistaan. Toivottavasti myös Varkaus, varkautelaiset ja kaikki muut lukijamme ovat ylpeitä 100-vuotiaasta lehdestään.

 

Kirjoittaja on Warkauden Lehden päätoimittaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.