Elämää etänä: Työkaverin sijasta huoneen ovella höpöttääkin kolmevuotias tai kissa osallistuu videokokoukseen nenä ruudussa

Yhtäkkiä elämme täysin poikkeusoloissa. Harrastukset ja tapahtumat on peruttu. Työ ja opetus siirretään sähköisiin välineisiin. Ihmiset eristäytyvät koteihin ja kokoavat varastot täyteen ruokaa, käsidesiä ja wc-paperia.

Vihaan sosiaalisen median väärää informaatiota ja pelon lietsontaa, mutta rakastan sitä, kuinka ihmisiä yhdistävä huumori ja myötätunto leviävät.

Rakastan ihmisiä, jotka tarjoavat naapureilleen kauppa-apua ja tukea, etähalauksia ja myötätuntoviestejä, järjestävät konsertteja ja näyttelyitä netin kautta, vinkkaavat kirkonmenoja, e-kirjoja ja äänikirjoja ja nettinäyttelyitä lohduksi ja ajanvietteeksi.

Ihmisten kekseliäisyys on loputon, kun tapahtumia siirretään verkkoon eristyksessä nautittaviksi. Vaikea aika tuo ihmisten pahimmat, mutta myös parhaat puolet näkyviin.

Etätyö on ammatissani tuttua, vaikka ihmisten kohtaaminen kasvokkain onkin normaalisti tärkeintä. Muu kuin opetustyö on ollut jo pitkään mahdollista tehdä etänä, työehtosopimus tuntee aikaan ja paikkaan sitomattoman työn.

Valtakunnallisen toimijan kokoukset ovat useimmiten muutenkin verkossa, opiskelijoiden tehtävät arvioidaan verkossa ja puhelinohjaus säästää ajokilometrejä.

Oman viikonloppuni haaste on ollut siirtää suunniteltu lähiopetus lennossa verkko-opetukseksi. Jos virtuaaliopetuksen kehittäminen onkin välillä ollut hidasta, niin pakon edessä se kummasti sujuu. Tuskin ihan ilman ongelmia, mutta kyllä siitä selvitään.

Monessa työpaikassa etätyön konkreettiset kysymykset ovat yhtäkkiä edessä: Kuinka etäyhteydet toimivat? Osataanko käyttää neuvotteluyhteyksiä ja johtaa tehokkaita kokouksia, kun osallistujat ovat hajallaan.

Kuinka rakennetaan kotitarpeista riittävän ergonominen työpiste? Miten työaikaa ja sen käyttöä seurataan? Kattaako työnantajan vakuutus kotona tehtävän työn?

Sosiaalisessa mediassa jaetaan hassuja kuvia, joissa työkaverin sijasta ovella höpöttääkin kolmevuotias tai kissa osallistuu videokokoukseen nenä ruudussa.

Mietitään, miten osataan rajata työtä, kun se on aina käsillä. Epäillään, ettei sopu kestä kovin pitkään, jos kaikki perheenjäsenet viettävät päivät pitkät samassa asunnossa.

Pohditaan, pitäisikö kahvitaukojen juttutuokiot pitää videoneuvotteluina, ettei työ kotona tunnu niin yksinäiseltä. Onneksi on sosiaalinen media!

Kaikki eivät voi tehdä töitä kotona. Solidaarisuuteni pienyrittäjille ja työntekijöille, joiden elanto kärsii tapahtumien, harrastusten ja matkailun hiljetessä.

Syvä kumarrukseni teille, välttämättömien palveluiden ylläpitäjät, hoitajat ja lääkärit, elintarvike- ja ravitsemisalan, kaupan ja liikenteen työntekijät, jotka pidätte suomalaisia hengissä ja leivässä tämän ajan yli.

Viisautta ja voimia päättäjille ja luotettavan tiedonkulun turvaajille. Me muut keskitymme hillitsemään taudin leviämistä pesemällä käsiä, pysymällä rauhallisina ja poissa tieltä.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.