Elämä on hyvää ja ei ole – Kevät koetteli erityisesti naisia ja heikommin toimeentulevia

Näkökulma

Hyvän elämän kuvat täyttävät sosiaalisen median. Luonto on kaunis, aurinko lämmittää, ruoka näyttää ja maistuu hyvältä.

Rajoitusten lievennyttyä voimme huokaista helpotuksesta, nauttia kesästä ja ihmisten seurasta.

Poikkeuksellisen kevään aikana nähtiin paljon epäitsekästä yhteisöllisyyttä, naapuriapua tarjottiin ja yksinäisiä ilahdutettiin erilaisin tempauksin. Vaikea aika on ainakin osin yhdistänyt kansaa, ja Suomi on monella tavoin osoittanut vahvuutensa.

Samaan aikaan uutisvirrassani risteilevät ahdistavat uutiset. Maailmalla tauti riehuu tiuhaan asutuilla, köyhillä alueilla, joissa ei kyetä eristäytymään eikä hoitamaan sairaita tehokkaasti.

USA:n väkivaltaiset tapahtumat nostavat rasismin ja väkivallan otsikoihin. Ihmisoikeuksien vastainen ajattelu Euroopassa kytee poikkeusolojen varjossa, ja meillä julkisuutta saavat naisvihamieliset ja rasistiset kirjoitukset.

Eikä näissä ole mitään uutta, samaa rakenteellista syrjintää ja halventavaa mielipidemuokkausta on harjoitettu pitkään. Yhdenvertaisuusvaltuutetun tuoreesta raportista käy ilmi, että Suomen kouluissa kaksi kolmannesta afrikkalaistaustaisista kokee syrjintää ja rasismia.

Suomi on kova maa maahanmuuttajille, taustaltaan eri kulttuureista oleville, rodullistetuille ihmisille.

Kevät koetteli erityisesti naisia ja heikommin toimeentulevia. Palvelualojen pienyrittäjien ja työntekijöiden talous on kärsinyt, irtisanomiset ja lomautukset koskevat koviten pienipalkkaisia naisvaltaisia aloja. Sosiaali- ja terveydenhuoltohenkilöstö kohtaa uhan läheltä, samoin altistumisvaarassa ovat myyjät ja muut asiakaspalvelijat.

Opettajat ja kasvattajat olivat uusien, kuormittavien työhaasteiden edessä.

Hoivavastuu on lisääntynyt: lasten kotikoulusta vastasivat pääosin äidit, iäkkäiden vanhempien asioista tyttäret. Tiukoilla ovat yksinhuoltajat sekä omaishoitajat, suurin osa heistä on naisia. Lähisuhdeväkivalta on lisääntynyt, ja ennestään haavoittuvassa asemassa olevat ovat kärsineet eniten.

Kansan yhtenäisyys tuntuukin olevan enemmän valtaväestön, miesten ja hyvin toimeentulevien yhtenäisyyttä. Toisiaan leikkaavat jakolinjat asettavat ihmisiä eriarvoiseen asemaan.

Taloudellinen ja ammatillinen asema, terveys, sukupuoli, etninen tausta ja koulutustaso määrittelevät ihmisten mahdollisuuksia selviytyä poikkeusajasta.

Arkkipiispa emeritus Kari Mäkisen koronakriisin vaikutuksia hyvinvointiin ja tasa-arvoon selvittänyt työryhmä korostaa ihmisarvoa ja ihmisten keskinäistä riippuvuutta toisistaan.

Tekstissä on vahva vetoomus valtion välittömistä sekä pitkäjänteisistä elvytystoimista. Ne on kohdistettava erityisesti niihin, jotka ovat eniten kärsineet ja joiden lähtökohdistaan käsin on ollut vaikein selviytyä.

”Ratkaisevinta on, että taakka jakaantuu reilusti ja oikeudenmukaisesti ja koetaan sellaiseksi myös niiden näkökulmasta, joiden omat voimavarat eivät riitä. ”

Elämä on hyvää ja hyvästä saa iloita. Silti pitää muistaa, ettei kaikkien elämä ole hyvää.

On valittava, toimiiko vihan ja halveksunnan vai oikeudenmukaisuuden puolesta: kuka työssään tai vapaaehtoistyössä, kanssakulkijaa auttaen ja ilahduttaen tai poliittisessa toiminnassa tasa-arvoisemman yhteiskunnan puolesta.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.