En ilakoisi "kantasuomalaisuudella" – mitä laajempi perimä, sitä terveempi elämä

Horisontti

Muutamalla koirarodulla jalostus on mennyt pahasti väärään suuntaan. Esimerkiksi englanninbuldogit ja mopsit eivät voi hengittää kunnolla, kun roduille on jalostettu lyhytkuonoinen pää.

Toinen ongelma sekä jalostuksessa että myös luonnollisessa lisääntymisessä on liian pieni geenipohja. Kun yksilöiden taustalta löytyy liian paljon samoja esi-isiä, alkaa perinnöllisten sairauksien riski kasvaa.

Tätä tapahtuu niin harvinaisilla lemmikkiroduilla kuin sukupuuton partaalla olevilla villi-eläimillä, kuten saimaannorpalla. Mitä isompi populaatio, sitä enemmän geenivaihtelua ja terveitä yksilöitä.

Tilanne on ihan sama myös ihmisillä. Perinnöllisyys toimii aivan samalla periaatteella.

Törmäsin vähän aikaa sitten netissä artikkeliin, jossa kerrottiin aatelissuvuista ja erityisesti kuningashuoneista, joissa oli tapana niin sanotusti naida ristiin. Puolisoksi valittiin mielellään serkkuja tai vähintään pikkuserkkuja.

Eihän siitä hyvää seurannut. Erilaiset vaivat ja sairaudet lisääntyivät hyvinkin kohtalokkain seurauksin.

Vaivat eivät jääneet fyysisiin heikkouksiin. Myös monenlaiset mielenterveydelliset ongelmat ikään kuin tiivistyivät näiden sukulaisliittojen jälkeläisissä.

Moni on kiinnostunut suvustaan ja historiastaan. Yhä useampi selvittää sitä myös dna-testin avulla. Testaaminen on yksinkertaista eikä edes kovin kallista.

Vähän aikaa sitten ilmestyneessä Tiede-lehdessä kerrottiin, että dna-testaukseen liittyy paljon harhaluuloja. Yksi niistä koskee omaa erityisyyttä. Sukupuusta saattaa löytyä vanhoja eurooppalaisia kuninkaallisia.

Jutussa todettiin, että se ei ole mitenkään erikoista. Esimerkiksi Kaarle Suuri löytyy sukupuusta suurimmalla osalla eurooppalaisia, ellei peräti kaikilla. Hänellä oli paljon perillisiä.

En ole vielä selvittänyt omaa perimääni, vaikka suvussa on aukkoja. Toisen isoisäni henkilöllisyys on ainakin toistaiseksi hämärän peitossa.

Kieltämättä kiinnostaisi tietää, voisiko dna-testin kautta saada lisätietoja asiasta.

Vaikka isoisä löytyisikin, minulla ei välttämättä ole hirveästi samoja geenejä kuin hänellä. Periaatteessa minulla on neljännes geeneistä kultakin isovanhemmaltani, mutta vain periaatteessa. Joltain isovanhemmalta on voinut tulla enemmän perimää kuin toiselta.

Dna-testaus on tuottanut oman erikoisen lieveilmiönsä. Tietynlaiset ihmiset hekumoivat perimällään, erityisesti sillä, että heidän perimänsä on valtaosin suomalaista. Mitä isommat prosentit, sitä ylpeämpiä ollaan "kantasuomalaisuudesta".

Samaisessa Tiede-lehden artikkelissa todettiin, että "puhtauden" löytäminen syntyperästä on mahdotonta, niin sekoittuneita ihmiset ovat. "Puhdasrotuisia" ei ole olemassakaan.

Jos ihmiset ovat asuneet pitkään suhteellisen eristyneinä, kuten suomalaiset, geeniperimä on jossain vaiheessa kaventunut. Se on johtanut muun muassa harvinaisiin sairauksiin, joita esiintyy oikeastaan vain suomalaisilla.

Ihmisillä on ihan sama tilanne kuin koirilla: mitä sekarotuisempi, sitä terveempi.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.