Hyvällä hyvän saa ja oppii

Koulujen alettua keskustelu nuorista on vilkastunut. Mopoharrastus puhuttaa eritoten. Myös nuorten liikkumiseen, olinpaikkoihin sekä käytökseen on kiinnitetty paljon negatiivista huomiota.

Varkaus on hyvä paikka kasvaa aikuiseksi. Täällä voi harrastaa niin musiikin, liikunnan kuin kulttuurinkin saralla. Suuri joukko meidän nuoristamme on tekemässä sitä "jotain järkevää", mitä monesti kuulee aikuisen kehottavan heidän tekemään.

Koulut tarjoavat maksuttomia kerhoja. Seurakunta järjestää monenlaista toimintaa nuorille. Päättäjät ottavat mukaan suunnittelemaan, hyvä esimerkki Huaveiden hautomon projektin järjestämä Duudsoneiden vierailu stop-kiusaamiselle hankkeen myötä. On Ohjaamo-palvelut.

Kouluissa nuortemme kanssa työskentelee laaja joukko eri ammattilaisia: koulupsyykkareita, kuraattoreita, koulupsykologeja, kasvatusohjaajia, neuropsykologisia valmentajia, terveydenhoitajia, kouluavustajia ja jalkautuvia erityisnuorisotyöntekijöitä sekä opettajia, joiden työnkuva sekä osaaminen on tänä päivänä hyvin laaja-alaista.

Me välitämme ja pyrimme ennalta ehkäisemään mm. nuorten syrjäytymistä, koulukiusaamista ja päihteiden käyttöä.

Sitten on vapaa-aika. Varkaudessa ei ole tällä hetkellä tiloja nuorille, missä heidän olisi hyvä ja turvallista olla yhdessä iltaisin ja viikonloppuisin. Nuortentalo tulevaisuudessa muuttanee tämän mutta siihen asti..

Nuoret ovat puistoissa, kouluilla, pihoilla, toreilla, sekä ajavat niillä kiroituilla mopoillaan. Heitä on paljon yhtä aikaa liikkeellä ja ääntä tulee.

Itse ajattelen, että on hyvä, kun he ovat yhdessä, tai ainakin kaksin, kunhan eivät yksin. Toki joukossa "tyhmyys tiivistyy".

Suurin osa nuorista on heitä, jotka eivät aiheuta olemisellaan harmia. Sitten on heitä, jotka aiheuttavat harmia epäasiallisella käytöksellään.

Kuinka tuolloin tulisi aikuisen toimia? Onko esimerkiksi tekstaripalstoilla ja somessa negatiivinen kirjoittelu oikea tapa saada nuoria ymmärtämään tekojensa ja käytöksensä seuraukset?

Paha sana kantaa kauemmaksi, jonka seurauksena voi muodostua ennakkoluulo, joka leimaa nuorison tietyn tyyppiseksi. He provosoituvat ja herkässä kehitysvaiheessa osa voi alkaa kapinoida.

Voisimmeko me aikuiset olla kiinnostuneita kyselemään nuoriltamme, miksi negatiivisia kirjotuksia tulee? Voisimme ehkä päästä paremmin selville oman nuoren ajatuksista.

Voisi syntyä kasvatuksellinen keskustelu vanhemman ja nuoren välille, jossa molemmat oppisivat jotain uutta toisistaan. Yhteiskunta välittää nuoristamme. Päävastuu kasvatuksesta on meillä vanhemmilla.

Ollaan kiinnostuneita, missä nuoremme liikkuvat, mitä tekevät ja keiden kanssa. Kohdataan nuoret esimerkillisesti. Me kaikki olemme olleet joskus nuoria. Kautta aikojen nuoriso on kulkenut kylillä, ajellut mopolla yms. Positiivinen palaute kantaa, sen sanominen olisi tärkeää.

Kysytään päivittäin kuulumiset, kerrotaan, kuinka ovat meille tärkeitä. Tutustutaan nuortemme kavereihin, pyydetään heitä kylään ja haastellaan, ollaan läsnä. Saatamme jopa itse nuortua!

Ja hyvä nuoriso, samaa toivon teille, asiallista kanssakäymistä niin keskenänne kuin meidän aikuistenkin kanssa.

Nuorissa on tulevaisuus!

Kirjoittaja on varkautelainen äiti ja päihdetyöntekijä.