Joonas Hänninen: Maaseudun vähemmistö ruokkii, lämmittää ja liikuttaa kaupunkilaisten enemmistöä

Jälleen kerran kunnat ovat vaikeiden kysymysten äärellä, kun valtuustot käsittelevät tulevien vuosien talousarvioita- ja suunnitelmia. Tuntuma on, että vuosi toisensa perään säästetään, supistetaan ja leikataan.

Samaan aikaan valtion eri ministeriöissä laaditaan uusia sääntöjä ja vaatimuksia, joilla tarkoitetaan hyvää, mutta joiden toteuttaminen voi esimerkiksi kuntien näkökulmasta olla hyvinkin haastavaa. Tehtävät sinänsä eivät välttämättä ole se isoin haaste, vaan se että ne pitäisi pystyä järjestämään jatkuvasti supistuvalla rahoituksella.

Nykyisellään kuntien palvelut rahoitetaan asiakasmaksutuloin sekä verotuloin. Verotulot jakaantuvat kahteen pääosaan, eli valtionosuuksien kautta jaettaviin verotuloihin sekä suoriin verotuloihin. Valtionosuusjärjestelmän tavoitteena on kuntien vastuulla olevien julkisten palvelujen saatavuuden varmistaminen tasaisesti koko maassa, asuinpaikasta riippumatta. Tämä toteutetaan tasaamalla palvelujen järjestämisen kustannuseroja sekä kuntien välisiä tulopohjaeroja.

Edellä kuvattu järjestelmä on toiminut pitkään hyvin, mutta viime vuosien kehitys on kuitenkin osoittanut, että järjestelmä ei pysty enää riittävän tehokkaasti tasaamaan alueiden ja kuntien välisiä eroja. Kunnat ja siten myös kuntalaiset ovat eriarvoistuneet.

Vahvat kaupunkiseudut kasvavat ja kehittyvät, kun yhä suurempi määrä yksityisistä ja julkisista työpaikoista on keskittynyt isoihin kaupunkeihin.

Lisäksi mm. korkeakoulutus ja vaativat kuntasektorin palvelut kuten erikoissairaanhoito ovat keskittyneet ja keskittyvät edelleen esimerkiksi päivystysasetuksen toimeenpanolla isoihin kaupunkeihin ja kasvukeskuksiin. Samalla myös yhä isompi joukko muuttaa palveluiden ja työpaikkojen perässä.

Kehitys on tärkeää huomata, sillä tuleva eduskunta tulee mitä todennäköisimmin tarkistamaan valtionosuuskriteereitä lähivuosina. Valtiovarainministeriön seminaarissa kerrottiin, että tahtotilana on jatkossa tasata yhä enenevissä määrin kuntien välisiä tuloeroja kustannusten sijaan. Kehitys on samansuuntainen kuin edellisellä valtionosuuksien tarkistuskierroksella, jolloin useista erilliskriteereistä kustannusten tasauksessa luovuttiin.

Maaseudun kannalta tämä voi olla kohtalonkysymys.

TEM:n maaseutua koskevassa selvityksessä todetaan, että maaseudulla on ”ikuinen” rooli raaka-ainelähteenä, sillä käytännössä kaikki luonnonvarat sijaitsevat maaseudulla. Elintarvike- ja puuraaka-aineen, kalan, riistan ja luonnontuotteiden rinnalla merkitystään kasvattavat energiaksi ja polttoaineiksi käytettävät biomassat.

Maaseudun vähemmistö ruokkii, lämmittää ja liikuttaa kaupunkilaisten enemmistöä.

Kaupungit eivät siis selviä ilman maaseutua, mutta on myös selvää että maaseutu ei selviä ilman kaupunkeja. Tämän vuoksi on tärkeää löytää kestävä tasapaino kuntapalveluiden rahoitukseen valtionosuusjärjestelmän kautta. Ilman riittävää tulojen ja kustannusten tasausmekanismia maaseudun vetovoima hiipuu vuosi vuodelta.

Jossain vaiheessa tämä kehitys kääntyy myös kaupunkiseutujen tappioksi, kun maaseutu ei pysty enää täyttämään rooliaan yhteiskunnan osana.

On Suomen etu, että maan eri alueet pystyvät elämään omien vahvuuksiensa kautta luoden hyvinvointia koko Suomeen myös tulevaisuudessa.

Kirjoittaja on Joroisten kunnanjohtaja.