Kannattaa kysyä ehdokkailta, miten he aikovat toteuttaa vaalilupauksensa, kehottaa Ari-Pekka Isoniemi

Saavuin kiireisen työpäivän jälkeen kotiin ja törmäsin keittiössä pöydälliseen tiskejä. Siinä sivussa oli erilaisista tähteistä nähtävissä, mitä kaikkea aamupala oli kenelläkin pitänyt sisällään. Tuoksusta pystyi päättelemään, että kahvipannu oli juuri sammutettu. Paikalla ei ollut kuitenkaan yhtään kahvin juojaa.

Kiinnitin huomiota läppäriin ja sen edessä, pöydän ääressä istuvaan keskittyneen oloiseen henkilöön. Kysyin ystävällisesti, miksi keittiö näytti siinä vaiheessa päivää sellaiselta?

Henkilö havahtui, kääntyi minua kohti ja vastasi: ”Aina joku tekee jotakin.”

Asioita voidaan selitellä monin tavoin. Kuuntelin radiosta, miten joku valveutunut kansalainen oli päättänyt lentämisen sijaan matkustaa itse ajaen autolla Saksaan. Hiilijalanjälkeä on trendikästä mittailla, mutta pieneneekö se tuolla tavalla?

Ilmatila on täytetty lentokoneilla ja sen halki kulkee paljon muutakin kuin hihattomia paitoja, uimahousuja tai vyötärölaukkuja.

Arvostan opiskelijoita, jotka olivat mukana ilmaston puolesta järjestetyssä lakossa. Samanlaista heräämistä pitäisi tapahtua muuallakin kuin Suomessa.

On asioita, jotka vaan tapahtuu: halusimmepa sitä tai emme.

Elämme jälleen eduskuntavaalien aikaa ja poliittisen teatterin avaussanat on lausuttu. Tulevan kuukauden aikana jokainen puolue tulee pitämään koulutusta tärkeänä. Kaikki ovat sitä mieltä, että sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämiseen pitää löytyä ratkaisu ja sanomattakin olisi selvää, että juuri nyt käydään ilmastovaaleja. Työväenpuolueita löytyy vasemmalta ja oikealta.

Puolueet ovat hyvin samankaltaisia, vaikka vaalien alla niiden perusarvoja yritetäänkin nostaa esiin. Enemmistöhallitusta ei saada milloinkaan aikaan ilman isoja kompromisseja ja tämä johtaa kerta toisensa jälkeen poliittisen pelin avausruutuun.

Tulosvastuusta puhutaan paljon, mutta mitä se tarkoittaa omassa suomalaisuudessamme? Meillä voidaan kyseenalaistaa perustuslakia, jättää asiantuntijat kuulematta ja meillä on mahdollista lyödä täyden määräajan päätä seinään.

Luotto päätöksentekoon tai koko järjestelmän toimivuuteen on jo pitkään ollut koetuksella ja viimeaikaiset tapahtumat eivät sitä ainakaan lisää.

Toreilla ja kauppojen edustoilla on nyt kaikilla mukavaa. Kansalaisia hemmotellaan makkaralla ja kahvilla. Kotiin viemisiäkin voi löytyä.

Kaiken mukavuuden keskellä kannattaa kysyä ehdokkailta, miten he aikovat toteuttaa vaalilupauksensa. Erityisesti kysymykset siitä, mitä lupaukset tulevat maksamaan ja mistä ehdokkaat aikovat tuon resurssin löytää, kannattaa tehdä.

Vaalikentillä puhutaan kovin paljon tyhjääkin.

Aina joku tekee jotakin. Laajensin huomattavalla tasolla omaa hiilijalanjälkeäni matkustettuamme perheen kanssa lomalle Thaimaahan hiihtoloman ajaksi.

Kyselin siinä tavaroita pakatessamme, oliko joku nähnyt aurinkolasejani. Lukioikäinen tyttäreni kertoi niiden olevan puhelinpöydällä.

Kysyin häneltä jatkoksi, onko siellä puhelinta? Jotkut asiat ovat pysyviä. Puhelinpöytä on yksi sellaisista.

Kirjoittaja on Leppäkertun koulun rehtori Leppävirralla ja kunnanvaltuutettu (NeKe) Joroisissa.